Viittä vaille fetofetaali transfuusio syndrooma

Kävimme maanantaina Naistenklinikalla ultrassa. Lähdin töistä tohinalla ja jäi työt kesken...
Ultrassa oli taas uusi lääkäri, joku aksentilla puhuva mies. Nyt minulla oli listata vähän vaivojakin: eilen olin niin, niin väsynyt, ja töitä piti tehdä, epäilin itse raudanpuutosta, mutta kuulemma näytin ihan pirteältä. Mainitsin kyllä piukean mahanikin. Ei tartte huolestua.
Edellisyönä olin hiippaillut kotosalla, käynyt vessassa, syönyt leipää, katsellut telkkua... nukkunutkin. Ehkä sitä yöunta tuli sitten joku viisi tuntia.

Lekuri sanoi, että he laittavat yleensä monikkoraskaukset sairaslomalle viikolla 28. Minä olin maanantaina viikolla 24+4. Ajattelinkin, jos sinne syyskuun puoleen väliin jaksaisi. On kuulemma yksilöllistä, miten ihmiset jäävät sairaslomalle.

Sitten jälleen asetuin siihen pöydälle, ja lääkäri otti jopa niitä 4-D-kuvia. Nyt on kiva kasvokuvakin toisesta lapsesta nöpönenineen. Saimme kaksi kuvaa, tässä toinen niistä.


Välillä nousin istumaan, kun tuli taas huono olo, tuskan hiki. Lääkäri laittoi tutkimustuolin selkänojan mahdollisimman yläasentoon, ja sitten pystyin jälleen nojaamaan siihen.

No, isommalla oli vettä ihan hyvin, mutta pienemmällä ei. Lääkäri sanoi, että vaikuttaa olevan lievää ryöstöä. Kalvo meni jo lähempänä pienempää. Isompi oli 700 gr-jotain ja pienempi 500 gr-jotain, 25% pienempi kuin isompi, mutta hankala mitata, kun olivat sivuttain.

Joten lääkäri kysyi, milloin voin tulla osastolle. Nyyh... no minä siihen, että ihan milloin vain. Nämä masukit menevät kaiken edelle nyt. Tiistaina tulin klo 09 Naistenklinikalle, pariksi päiväksi tarkkailuun. Ehkä pääsen loppuviikosta pois, ehkä. Hoitaja antoi kortisonipiikin takapuoleen. Eilen sain osastolla toisen piikin. Se on sitä varten, että lasten keuhkot kehittyisivät, siltä varalta, että syntyvät paljon ennen aikaisesti.
Nyt on tavoitteena päästä marraskuun ekalle viikolle. Sinne asti... Siis pari kuukautta.

Minun Vau-sivusto sanoo, että syyskuun puolen välin aikoihin jos syntyvät, on 90 % mahdollisuus selviytyä... Kovin ne ovat vielä pieniä.

Lääkäri sanoi, että tämä on lievä tapaus. Toivottavasti on niin.
Kovin ovat lapsukaiset liikkuvaisia, lääkärikin tunnisti sen. Mittaaminen oli hankalaa.

Oliko se äidin vaisto vai puhdas arvaus, kun ajattelin, että pienemmällä on jotain hätää, kun niin potkiskelee ja elämöi.

................................

Lähdimme sitten klinikalta, menimme kahville. Soitin pomolle ja työkaverille selitin keskenjääneet työt. Sanoin, että mieluummin olisin töissä kuin tuolla klinikalla makoilemassa. Nyt oli niin mielenkiintoisia töitäkin olemassa. Kahvilla ollessa mietin työasioita, miten ne pärjää, ajattelen töitä ja miten ne voi... Siis se työnarkomaniani ei ikinä jätä. Voih tätä... elämää.

Huoli on masukeistakin, mutta tunnen niiden liikkeet koko ajan, joten yritän olla pirteällä mielellä. Voih.... surettaa, ja nyt kihoaa kyyneleet silmiini.

-------------------------------
Kävin hierojalla maanantaina illalla, oli ihan hyvä... Se vain, että olin tottunut vähän rankempaan käsittelyyn, mutta ehkäpä ei raskaana olevaa saa käsitellä kovakouraisesti. Se oli raskaana oleville tarkoitettu hieronta. Ihan ok. Lauantainen uimahallikeikka oli kyllä hyvä myös. Ne hierovat suihkut.... purrrrrr.

----------------------
Tämän tekstin löysin Suomen monikkoperheiden sivuilta:

Monokoriaalisen raskauden TTTS-oireyhtymä
Monokoriaalisessa raskaudessa (eli sikiöillä yksi yhteinen istukka ja suonikalvo) riskinä (Amerikkalaisissa tilastoissa oireyhtymän riskin on ilmoitettu olevan n.10–15 %.) on fetofetaalinen transfuusio- oireyhtymä (TTTS, Twin To Twin Syndrome), jossa istukkaan on lapsien välille muodostunut vääränlaisia verisuoniyhteyksiä. Suoniyhteyksien seurauksena toinen kaksosista saa liikaa verta ja "turpoaa". Toinen taas saa verta liian vähän ja kasvaa huonosti. Luovuttajasikiö on painoltaan pienempi ja saajasikiö suurempi. Syndrooma voi alkaa kehittyä jo raskauden alkuvaiheessa, minkä vuoksi kyseisen kaksosraskaustyypin seuranta on tarkkaa alusta alkaen.
Täysin riskitöntä hoitokeinoa feto-fetaaliseen oireyhtymään ei ole, mutta tilannetta voi auttaa lapsivesipunktio (amniosenteesi), jolloin saajasikiön pussista punktoidaan osa vedestä pois. Vuodesta 1990 on maailmalla suoritettu ns. laserleikkauksia, joissa tähystyksessä istukasta poltetaan anastamooseja laserin avulla. Tällöin suljetaan anastamoosit eli ns. väärät verisuoniyhteydet. Suomessa leikkaukset ovat mahdollisia Oulun Yliopistollisessa sairaalassa. (Mutta Naistenklinikka lähettää Hampuriin).

---------------------------------

Nyt on keskiviikko, eilen ei tapahtunut muuta kuin se kortisonipiikin saaminen ja lääkäri kävi kertomassa faktat. Sen kuulemisen jälkeen olin aika surullinen.
Fetofetaali-syndrooma voi kehittyä äkkiäkin, tai tilanne voi jäädä ennalleen, tai parantua. Nyt seurataan tilannetta. Minua ei voi lähettää Hampuriin, on jo niin pitkällä tuo raskaus, ja siinä on niin iso keskenmenon riski.

Tänään aamulla oli ultra, tilanne oli sama kuin maanantaina. Isommalla on 10 senttiä vettä, pienemmällä kolme senttiä vettä. Tunnen pienemmän paremmin, varmaan juuri sen takia, että sillä on vähemmän suojaavaa vettä ympärillä. Perjantaina on uusi ultra, ja jos tilanne on sama, pääsen kotia sairaslomalle. (höh, ne tarttee mua töissä, ei minussa ole vikaa). Mutta jos tilanne huononee, joudun synnyttämään nämä keskosina. Joku päivä pitäisi lastenlääkärin tulla selittämään minulle tilanne, mitä voi olla tulossa, jos joutuvat kovin aikaisin syntymään.

Jos vielä kolme viikkoa olisivat lapsukaisten tilanne hyvä, niin... siis mitä kauemmin pysyvät sisälläni, sen parempi. Mutta jos se tilanne kehittyy, minun täytyy synnyttää nämä keskostytöt sitten. Ryöstöstä kärsivät molemmat, myös isompi, koska vauva turpoaa ja sydän kärsii.
Voih, kyllä tämä on kamalaa aikaa tällainen epätoivossa eläminen!

Ideaali olisi marraskuun puolelle välille asti kehittyä, edes. Katsoo nyt. Kaikki käskee minun ajattelemaan positiivisesti.

...................................

Tänään minua pyydettiin opetustilaisuuteen. Taloon oli tulossa ultrakoneen ohjelman päivitys, ja ainakin 10 lääkäriä oli huoneessa ohjelman myyjän/opastajan kanssa. Tämä englantia puhuva opastaja opetti, ja ainakin seitsemän lääkäriä pyöritti sitä ultrakojetta mahani päällä. Oli se huisaa nähdä livenä, kuinka vauva avaa suunsa ja näyttää kieltä! Ja kuvan laatu oli yhtä hyvää kuin yllä oleva kuva! Minä sain vaivan palkaksi tunnin makoilemisesta tikullisen kuvia masukeista. Kovin ovat eläväisiä lapsukaisia, kun eivät meinanneet olla paikoillaan. Isomman liikkeitä en tunne niin hyvin, kun sillä on sitä vettä. Pyörii ja touhuaa. Pienemmän liikkeet tunnen hyvin.
..............................................

Jalat eivät ole olleet moksiskaan, väsyneet tms. Kai tämä lokoileminen sitten auttaa. Mahakaan ei ole ollut piukea, kun en ole rasittanut itseäni. Ne ovat olleet varmaan niitä harjoitussupistuksia. Ei tarvitse huolestua, kun ei ole kipuja.

Välillä täällä homehtuminen harmittaa. Ei minulla ole fyysisesti mitään... Noh, kotona varmaan tulisi liikuttua jalkojen päällä koko ajan, kun asunto on vielä sekaisin muuton jäljiltä. Ja mieluummin olisin kyllä mennyt töihin kuin homehtua täällä. Mutta lapset ovat nyt ykkössijalla.

Suo siellä, vetelä täällä

Iskias vaivaa. Yritin tehdä muutaman minuutin selkälihasliikkeitä (kontallaan lattialla), niin sitten tulee maha kipeäksi tukiliivistä huolimatta, koska maha roikkuu. Valitsenko iskiaksen vaiko vatsakivun? Ei kun roikkumistanko makkarin ovikarmiin kiinni. Viimeksi on iskias vaivannut viisi vuotta sitten, kun harrastin ratsastusta. Lopetin sen, ja selkä parani. Kuntosalilla olen pitänyt selkää kunnossa, paitsi tänä kesänä en ole kuntosalilla käynyt.

Oikea käsi on kipeä. Yritän jumpata yläselkää ja hartiatienoota tv-uutisten verran iltaisin. Se tuntuu auttavan. Oikea lapa on jumissa, sieltä säteilee oikeaan ranteeseen. Sitten nukun kädet yli 90 asteen kulmassa, niin aamulla on toisesta kohtaa ranteet kipeät. Uhkasin jo, että laitan rullaluistelurannesuojat käsiini yöksi, niin en taivuttelisi niitä liikaa.
Kevytjumppaa tehdessä tassuttelen vihreän ruohomaton päällä, tuntuu ihanalta jalkapohjissa.

Toissa lauantaina perkasin pihaa etukenossa pari tuntia, niin illalla oli sitten jo niin kipeä maha, että ihan itketti. Yritin laittaa vaatteita kaappiin, mutta en pystynyt muuhun, kuin vain istumaan selkä suorassa. Sunnuntain olin sitten sohvalla lähes koko päivän (ja eka päivä, kun jalkoja ei pakottanut illalla). Öisin kyljeltä toiselle kääntymisestä on tullut projekti! Ei käy käden käänteessä ja heräämättä.

Sain sunnuntai-iltana loput vaatteet makuuhuoneenkaappiin, välillä itkin omaa mahdottomuuttani. En ehtisi lepäämään, en. Mutta pakko! Asunto on vielä muuton jäljiltä sekaisin lähes joka huoneessa.

Viime maanantai-aamu oli hyvä! Olin sunnuntaina levännyt niin paljon, että maanantaina öisestä sohvalle siirtymisestä huolimatta (kerkesin katsomaan telkkua 20 min. ennen nukahtamista) heräsin pirteänä ja suht ok:na. Soitin kyllä neuvolatädille, mutta kaikki vaikuttaa ok:lta, kun masukit elämöi, ei ole ristiselkäkipua eikä alavatsakipuja, eikä outoja vuotoja. Nää mun kivut taitaa olla vaan venymiskipuja. Googletin, ja kyllä niitä kipuja on muillakin. En tunnista supistuksia, eli kohdun kovettumista. Minulla on vain niin piukea olo joskus... Jos se on sitä supistusta, niin kai se on sitä harjoitussupistusta. Tosin se kestää tunteja yhtä piukeena. En tiiä. Otanpa taas puheeksi Naistenklinikalla seuraavalla kerralla, kun on taas se ultra.

Vasemmanpuoleinen masukki tuntuu olevan tosi liikkuvaista sorttia. Se on se pienempi, ja välillä käy mielessäni, että onko se hädissään. Loppuuko siltä vesi? Huoli on mukanani koko ajan.

Netistä löytyi tieto, että 15 suomalaista naista vuodessa joutuu tähystysleikkaukseen Hampuriin. Olenko minä yksi niistä? Googlettaa ei pitäisi, löytyy niin paljon surullisiakin tapauksia näissä riskiraskauksissa :-( Murehdintaa, huolestumista...

Olen outo tapaus

Olin perjantaina jälleen ultrassa. Lääkäri pahoitteli, että minulla on aina ollut eri lääkäri näinä kuutena kertana, kun olen siellä käynyt. Totesin vain, että luulin sen olevan käytäntö :-)
Ensimmäinen kerta, että oli mieslääkäri. Eipä se minua hetkauttanut. Kiva setä hän oli, lähenteli 60 vuotta iältään.

Hän totesi, että vatsani koko vastaa 26 viikkoisen vatsaa, vaikka viikkoja on vasta 22+4 (tänään). Niinpä, maha tulee kasvamaan isoksi.
Masukit voivat hyvin. Pienempi on yhä 20 % pienempi, mutta mikään ei viittaa siihen, että isompi ryöstäisi toiselta. Tämä kokoero on niin poikkeava, että voisi luulla, että odotan erimunaisia kaksosia. Mitään ei ole huoleen, koska molemmat kasvavat ja voivat hyvin. Pienempi on jopa vilkkaampi kuin isompi. Ajattelinkin, että ehkä se vilkkaus aiheuttaa energiankulutusta :-) ja sen takia tyttö ei kasva yhtä isona kuin toinen.
Lääkäri totesi, että hän ei ole vastaavaa nähnyt 20-vuotisella urallaan, joten hän haluaa nähdä lapsukaiset jo viikon kuluttua uudestaan. Ihan vain oman mielenkiinnon vuoksi. Kaikkee...
Viikoilla 22-28 (tai jotain) on suurin riski, että toinen alkaa ryöstämään toiselta, mutta vielä ei ole ainakaan syytä huoleen. Kumpikin pissii, lapsivettä on saman verran jne.

Kyseli, olenko tuntenut potkuja. Kyllä olen, alkoivat potkimaan nyt viime viikolla mökillä. Ei ole enää mitään kutituksia tai hipsutuksia vaan kunnon muksauksia. Niitä voisi jo tuntea vatsapeitteen läpi helposti, ainakin siltä minusta itsestäni tuntuu.

Kesken ultran minulle tuli outo olo: hiki purskahteli otsalle ja tuli niin huono olo. Suljin silmäni. Tuntui, kuin joku olisi laittanut minut tulikuumaan saunaan ilman happea.
Lääkäri huomasi oloni ja nosti minut istumaan. Kuulemma iso kohtu painaa selällään ollessa... mitäköhän se nyt painoikaan, jotain isoa verisuonta tms. ja minulta loppui happi. Joten ihan normaalia (ja pahenee mahan kasvaessa). Istuskelin vähän aikaa, pyyhin otsaani ja pyysin lasin vettä. Olo parani, ja ultraa jatkettiin vielä pari minuuttia.

Olen kyllä tämän viikon huomannut, että ei selällään enää voi nukkua. Unet ovat alkaneet olemaan katkonaisia.

Torstaina aamulla kävin neuvolassa. Kultsi ei tullut tällä erää mukaan, hän sanoi, että ei se ole niin mielenkiintoista, ja kun kaikki kuitenkin on ok, niin mitäpä hän siellä.
Kyselin hoitajalta, että missä vaiheessa kaksosia odottavat jäävät sairaslomalle, niin suurin osa jää viikoilla 22-26. No, yritän raahautua töihin maanantaina. Katsotaan, mitä tästä tulee. Kyllä itselläni ainakin on intressejä jatkaa töitä syys-lokakuulle, mutta jos unet katoaa tyystin, iskias alkaa vaivaamaan (niin kuin eilen) ja jalat ovat super-väsyneet (kuten eilen), niin sitten täytyy harkita.
Täytyy kokeilla töissä olemista ainakin hetki. Siellä onneksi saa istua, kun nyt olen ollut aika paljon jalkojen päällä.

Tänään heräsin viideltä, pyörin kuuteen, nousin syömään leipää, ja istahdin koneeni ääreen päivittelemään (voi voi voi voi) toista blogiani. Voi olla, että olen ilman internettiä kotosalla jonkun hetken, kun viimeistään huomenna pitää pakata kone ja viedä se Talolle. No, töissä on internetti, ja jos on hiljaista, niin... kyllä sitä tekstiä sitten taas syntyy.

...................

Muuttoa tehdään. Eilen en jaksanut pakata/purata. Jalat ovat jälleen väsyneet, kun olen seissyt/kävellyt koko päivän. Jos saisin valita, olisin polvillani. Onneksi tänään oli ystävä auttamassa pakkaamisessa. Minä kun en jaksaisi olla jalkojeni päällä. Nilkat turpoavat sukista huolimatta.
Nyt illalla tepastelin hetken ruohomaton päällä avojaloin (köyhän miehen piikkimatto) ja tuntui taivaalliselta!!!
.....................

Pihasta pitäisi raivata rikkaruohot, mutta en pysty enää vaivatta noukkimaan maasta ohdakkeita tms. Taitaa piha jäädä hoitamatta. Voi kun olisi aikaa myrkyttää, edes kultsilla. Minä en saa koskea myrkkyihin.
Lampi pitäisi puhkaista. En halua koko lampea. Näen jo uhkakuvia, kuinka lapset hukkuvat sinne. Lampi täytetään maa-aineksella ja hiekalla -> hiekkalaatikko tytöille sitten muutaman vuoden päästä. Sieltä lammesta löytyi jo kuollut pulukin... Kai tuollainen pihalla oleva lampi olisi hieno juttu, mutta meitä se ei innosta.

Tällaista taloasiaa joudumme miettimään, me juuri kerrostalosta muuttaneet. Uusia juttuja meille.

Huomenna Talolle lähtee huonekalut, sitten muutto on tehty. Pari ystävääni tulee laittamaan tavaroita paikoilleen, jotta minun ei tarvitse olla jaloillani koko aikaa.

21+0 viikkoa huomenna

Olen nyt tässä välissä käynyt pari kertaa Naistenklinikalla ultrassa: viime perjantaina ja siitä edellisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin, jolloin oli rakenneultra.

Lääkäri mittasi kaiken mahdollisen, ja ei löytynyt mitään vikaa. Toinen masukeista oli 230 grammaa, ja toinen 280 grammaa, tai jotain. Oikeanpuoleinen masukki on siis suurempi, mutta kuulemma mittauksissa voi olla jonkin verran heittoa puoleen ja toiseen.
Lähdimme ultrasta silloin helpottuneina, ja suoraan satamaan.

Olimme lähes kaksi viikkoa reissussa: rahtilaivalla Puolan Gdyniaan (lähellä Gdanskia), josta sitten ajeltiin pohjois-Saksan kautta Tanskaan, Ruotsin läpi Norjan Osloon, ja sitten taasen Ruotsin läpi Tukholmaan, Kapelskäristä rahtilaivalla Naantaliin viime torstaina. Matka meni hyvin, vointini oli ihan ok, välillä mahaa särki, että piti panadolia ottaa.

Nyt oli viime perjantaina edellisen kerran ultra. Tarkastettiin, miten masukit ovat kehittyneet. Lääkäri huokaisi :-( Vasemman puoleinen on peräti 20 % pienempi kuin oikean puoleinen masukki. Mutta päät näyttivät saman kokoisilta, joten seuraillaan tilannetta. Saas nähdä, tuleeko reissu Saksan Hampuriin laserleikkaukseen. Nyt olivat kääntyneet päät ylöspäin, kun olivat viimeksi päät alaspäin. Eli kyllä ne vielä siellä kääntyilevät. Kovasti potkivat toisiaan.

Kultsi ei ole halunnut tietää sukupuolta, minä olen. Hän on puhunut tytöistä, mutta viime viikolla sanoi, että saan kysyä, kumpia ne ovat. Kysäisin, ja lääkäri sanoi, että ei näy kiveksiä, joten näyttäisivät olevan tyttöjä. No, synnyttyähän sen saa varmuudella tietää.

Tyttöjen nimet meillä oli jo mietittynä, poikien nimistä vasta yksi, joten eipä nyt enää mietitä poikien nimiä.

Nyt olemme kesämökillä viikon. Olen päässyt uimaan kosken suvantopaikkaan, ja olen nauttinut! Siellä ei kasvava maha muistuta olemassa olostaan. En niin uimisesta välitä, mutta olen päättänyt, että jos sallitaan uiminen jatkossakin, niin alan käymään uimahallilla. Edes vähän saisi jotain liikuntaa selälle, käsille, jaloille. Olen pitänyt iskiasta poissa kuntosalilla, mutta nyt vuosien jälkeen selkä remppaa. Kuntosalia täytyy kokeilla ensi viikolla, kun olen kotona viimeistä lomaviikkoa viettämässä. En ole ollut näin liikkumaton koskaan! Ensin puolentoista kuukauden paha olo, jolloin ei mikään huvittanut, ja sitten sali meni kuukaudeksi kiinni, ja tuli helteet, että ei mitään jaksanut.

Oli Euroopassa vähemmän hellettä, Norjassa peräti vain +14 astetta. Ei kyllä nilkat turvonneet, eikä päätä särennyt. Kun Suomeen tultiin viime torstaina, oli kaamee helle, ja minä voin huonosti. Onneksi on nyt viileämpää, ei tarvitse käyttää tukisukkia, ja nyt levätään täällä luonnonhelmassa mökillä. Seuraava ultra on ensi viikolla, ja taas jännätään tilannetta, miten masukit kehittyvät.

Naistenklinikalla katsellaan masukkien vointia, neuvolassa minun vointia. Ensi viikon loppupuolella on molemmat.

Ja pakkaamaan täytyy alkaa, 15.8 on muutto.

Missä luut?

Olin toissapäivänä aivan kauhuissaan, kun huomasin, että nilkoistani nuppuluut ovat kadonneet! Apuva! Mitä tapahtuu!? Nilkkani olivat turvonneet, vasen enemmän kuin oikea. Siis kuuluu asiaan, öö?

Tuntui, että halkean. Maha oli piukea, ja oli aika huono olla. Ei ollut kipuja, mutta, mutta, oli tunne, että ratkean. Ajattelin, että tätäkö tämä on loppuajan. Lojuin koko illan sohvalla ja katselin telkkua. Pitelin jalkoja ylhäällä. Ja HIKI valui.

Pari yötä sitten valvoin aika paljon, oli kuuma ja maha tiellä, tuntui aina kun käänsin kylkeä. En jaksanut sanaakaa sanoa aamulla. Onneksi pomo on lomalla.
Toissa yönä nukuin hiukan paremmin, siirryin olohuoneen lattialle jossain vaiheessa, jossa oli viileämpää. Niska ja olkapäät ovat jumissa. Viime yönä oli viileämpää ja helpompi nukkua.

Eilenkin jalkoja pakotti. Hain apteekista valkoiset tukisukat, ja ajattelin, että täytyy edes kokeilla. Illalla vedin toisen jalkaan ja huomasin, että olo jalassa parani heti. Tämähän on hyvä juttu! Ollaan sitten sukat jalassa, vaikka on hellettä.
Tiistaina jouduin juoksemaan junalle, ja piti pitää vatsaa paikoillaan kaksin käsin! Apuva!!! Vaivoja!!! Muutenkin tuntuu, että maha tippuu, venyy ja paukkuu.

Maanantaina liivikauppaan ostamaan jotain mahaa tukevaa, ensimmäisenä lomapäivänä. Tahtoo pyöräillä, tahtoo käydä kävelyllä, mutta tän mahan kanssa! Olen vasta 18:lla viikolla. Siis puolessa välissä, ja tämähän vain pahenee. APUUUUUVA!

Apelle yllätyslahja

Appiukko tuli viime lauantaina kahden pintaan meille viettämään synttäreitään. Kultsi ehti tehdä kakun sikseen ja pakata sen. Sitten tokaisimme Apelle, että nyt lähdetään viettämään synttäreitä. "Jaa, minne?", kyseli hän. Emme vastanneet, vaan sanoimme vain, että näkeepähän sitten. Vieraatkin tulivat samalla ovenavauksella, kehotimme vain seuraamaan meidän autoa. Appi yritti arvuutella, menemmekö jonnekin seurakuntakodille, vaiko minne... Saavuimme talolle (jonka olimme ostaneet viime viikon tiistaina pankista lainaamilla rahoilla), ja kultsin serkun ystävä heti kysäisi, että "onko tämä teidän uusi koti?" Myönsin samalla kun avasin talon ovea. Kierrätimme vieraita talossa, ja aloimme keittämään kahvia. Edellispäivänä olimme jo tuoneet kaikki tuolit, kahvinkeittimen, astioita ja saunomistarvikkeet.



Siirryimme kakun kimppuun, ja sitten Appi alkoi avaamaan lahjoja. Oli puseroa, yms. ja viimeisenä... taulu. Hän avasi taulua paperista, katseli taulua, käänteli, ei ymmärtänyt, mitä katsoi... Jotain abstraktia taidetta. Kultsin serkku katseli myös, ja sanoi "Onneksi olkoon!". Hän oli heti tajunnut kuvan. Apelle ei millään meinannut selvitä, että siinä taulussa oli ultra, ja molemmat sikiöt. Hänelle piti selittää, ja sitten "kolahti". Hän oli hirveän onnellinen. Kysäisin, muuttaisiko hän meidän nykyiseen kerrostaloasuntoon, ja "ilman muuta", oli vastaus. Kerroin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi yksi sukulainen samassa kaupungissa. Voisivat sitten vanhemmiten ihtekseen kulkea ukin luokse.



----------------

Samana päivänä yksi floristiystäväni lähistöltä kävi selittämässä minulle puutarhakukista. Soittelin hänelle, että tulisi näyttämään, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. :-) No, kyllä ne aika hyvin tiesin, mutta kukkien nimet ovat ihan hakusessa. Sen tiedän, että nyt minulla on kirsikkapuu!

Me emme ole asuneet koskaan missään ilman huoltoyhtiön apua. Nyt täytyy itse hoitaa taloa. Siinä on opiskeltavaa! Mietin jo, perustanko tunkion pihan nurkalle vaiko kompostin puutarhajätteille. Jotain helppoa sen täytyy olla, ei mitään salatiedettä.

Nyt on hankintalistalla kaikenlaista: ruohonleikkuria, kuokkaa, lapiota... meillä ei ole mitään, mitä tarvitaan omakotitalossa.

-------------------
17+0 tänään

Maanantaina kävimme neuvolassa: verenpaine ok, hemoglobiini ok, painonnousu ok (2 kiloa tullut edelliskerrasta), ei valkuaista virtsassa, sikiöiden sydänäänet kuuluvat, eli kaikki ok. Hyvä!

Olen tuntenut "kutituksia" mahan vasemmalla ja oikealla puolella, mutta en keskellä, varmaankin sen takia, että istukka on edessä. Onkohan tuntemukset masukkaiden aikaansaannoksia? Kutitan takaisin.

Lapsukaiset 10 senttiä, jalkoineen 15 senttiä

Tänään olimme heti aamusta Naistenklinikalla. Emme saaneet kivaa 3D-kuvaa, mutta muutamia ihan tavallisia ultrakuvia annettiin. Oli toinen lääkäri, joka ei ollut niin innostunut kuvaamaan. Aikaa meni vain puoli tuntia tällä kertaa, ja pääsimme sisään 15 minuutissa. Lapset ovat kasvaneet mukavasti, saman verran näkyy olevan sikiövettä molemmilla, suunnilleen saman kokoisiakin ovat, joten kaikki hyvin sillä saralla.
Kerroin, että kaikki on hyvin. Ainoastaan se, että kun yöllä käyn vessassa kahden pintaan, niin sen jälkeen en saa unta. Eli neuvo oli olla juomatta illalla. Täytyy yrittää mennä janoisena nukkumaan.

Viime yönä jouduimme pitämään makuuhuoneen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi. Aamuyöstä siirryin sohvalle nukkumaan, ja nukuin huonosti. Korvissa oli korvatulpat, silmillä musta riepu, kuten joka yö. Seitsemältä havahduin katsomaan kelloa, ja onneksi katsoin, koska kellon olisi pitänyt soida 6.30. Sain itseni 25 minuutissa pyörän päälle, ehdin käydä suihkussakin ennen sitä. Vieläkin väsyttää.

Kahden viikon päästä uudestaan Naistenklinikalle tsekkaukseen, ja siitä jälleen taas kahden viikon päästä. Ehdimme reissata siinä välissä kesälomallamme.

Ystävältä sain isoja vaatteita, joissa on kasvunvaraa. Hametta ja housua venyvine kuminauhoineen.

Tutut jo huomaavat, että maha on kasvanut. Tuntemattomat eivät vielä näe.

Kyselin lääkäriltä, että mitä teen, kun pyöräretken jälkeen vatsaa särkee. Eli "älä pyöräile", oli kehoitus. Kyselin, että jos ostan sellaisen tukiliivin, niin sitten voisin pyöräillä. Voin sitä toki kokeilla, mutta jos se ei auta, niin sitten täytyy jättää pyöräily väliin. Eilen kävelin 10 kilometriä, ja se ei tuntunut jälkikäteen pahalta. Ehkäpä täytyy alkaa käydä uimahallissa, vaikka en oikein tykkää mennä edestakaisin tylsää uintirataa. Jotain on tehtävä kuitenkin, koska selkä ja niskat ovat aivan jumissa.

Ei kyllä ole enää puhettakaan, että menisin hikijumppaan. Kuntosalilla olisi kiva käydä, mutta en ole saanut aikaiseksi, ja nyt se menee koko heinäkuuksi kiinni. Selkälihaksia tekisin, mutta vatsaa alkaa särkemään. Tylsää!

Nyt tänään on 16+0 viikkoja.