Äitiys yksi vuosi

Tänään on suuri päivä: tytöt täyttävät yhden vuoden. Viime sunnuntaina juhlimme jo kertaalleen noin 10 kutsuvieraan kanssa, ylihuomenna jatkuu juhliminen 15 muun ihmisen kanssa.

Aamulla oli vierailu neuvolatädin luona: Anna 8,5 kg, 71 cm; Bertta 10 kg, 74 cm. Molemmat seisoo ja kävelee tukea vasten, Anna höpöttää tavuja, Bertta on jo seissyt 10 sekuntia ilman tukea. Konttaavat ympäri taloa sen minkä kerkeävät. Kohta saa keittiön laatikot laittaa lukkoon, ovia on jo pitänyt sitoa kiinni.
Neuvolassa saivat "synttärilahjaksi" rokotuksia, mutta myös pienen pullon D-vitamiinia.

Nyt harjoitellaan nokkamukista juomista. Itse syövät pöydältä sormiruokaa: herneitä, parsakaalia, porkkanoita, banaania, riisiä, perunaa... Millekään ruoalle ei olla allergisia, tosin pähkinä on vielä kokeilematta.

Normaalimaitoon pitäisi siirtyä, nyt vielä juodaan t-u-t-t-e-l-i-a. Itse en haluaisi antaa normimaitoa, kun olen lueskellut lehmänmaidon ja 1-tyypin diabeteksen yhteydestä. Isän puolelta ukilla on 1td, samoin ukin siskolla ja isän serkulla, mutta onneksi suurin osa suvusta on ilman 1td:a.
Harmittelen, että äidinmaitoa eivät saaneet tarpeeksi, vaan piti t-u-t-t-e-l-i-a alkaa juomaan. Mutta kun ei herunut niin ei herunut. Toivottavasti t-u-t-t-e-l-i (siinä oleva lehmänmaito) ei vahingoittanut tyttöjen haimaa.

Googletin, milloin/missä tahdissa siirrytään lehmänmaitoon, niin törmäsin mm. tiede.fi-sivustolla olevaan artikkeliin: geeni ja lehmänmaito imeväisille = suurempi tod.näk. sairastua 1td:een. Googlatkaa, jos kiinnostaa lukea enemmän.
Suomessa on eniten maailmassa 1td:ta, täällä myös juodaan eniten lehmänmaitoa maailmassa.
Mitäpä ei äiti uskoisi/tekisi, jos on huolissaan lastensa terveydestä.

En kyllä osaa antaa itselleni anteeksi, jos nämä tytöt saavat diabeteksen, ja varsinkin vauvana. Ukki sai 18-vuotiaana, ukin sisko 30:nä, joten jos tytöt siihen sairastuvat, niin toivottavasti mahdollisimman myöhään, toivottavasti ei koskaan. Toivottavasti löytyy parannuskeino diabetekseen ennen sitä.

(anteeksi tavuviivat, ehkäisin googlettamisen tähän blogiin, jos tuota juomaa googlataan)

ps. En ole luomuna raskaana, tässä iässä vaan menkkojen ajankohdat alkavat heittelehtimään.

Liikutusta

Kävin juuri katsomassa lapsiani. Itkin liikutuksesta. Minulla on kaksi ihanaa lasta!! En voi uskoa, että minulla nukkuu tuolla lastenhuoneessa pinnasängyissä kaksi ihanaa lasta!!! Se on niin ihana näky. Juuri nyt itken onnesta. Kiitos sinulle luovuttaja. Et tiedä, minkä onnen olet meille aiheuttanut.
Nyt juuri minulla on menkat myöhässä. A) olen raskaana luomuna. B) vaihdevuodet ilmoittavat tulostaan. Kultsi tuossa mainitsi, että täytyy käydä apteekissa. Kahtotaan... Olishan se aika "pommi", jos olisin luomuna raskaana. Ilmoittelen...

Huomenna 10 kuukautta

Tässä on muutamia vähän vanhempia ja tuoreempia kuvia hyvin kehittyvistä tytöistä:

Anna ja Bertta ensimmäistä kertaa ulkona ruohikolla alkukesästä. Vielä ei liikuta vaan pysytään tiiviisti yhdessä paikassa.

Lelut ja kaikki muukin kiinnostaa. Ja niitä kaikkia täytyy tietysti maistaa.

Kaukalot vaihtuvat näihin tuoliin pikapuoliin, eli viimeistään silloin, kun täytyy laittaa enemmän vaatetta ylle. Bertta ei kohta mahdu kaukaloonsa.

Syöttötuolissa istutaan jo tukevasti. Laitoin käsipainot tuolien jalkoihin, jos vähentäisi keikkumista (turha toivo!). Tytöille laitoin kuvauksen ajaksi myös jalkoihin painot ihmeteltäväksi :-D

Ensimmäinen kämmenruokailu 11.7

Ensimmäisiä konttailuja heinäkuun lopulla.

..........

Eilen oli sairaalassa kehitysseuranta. Tytöt konttailevat. Istuilevat lattialla ilman tukea, mutta täytyy pitää huoli, etteivät kellahda kumoon. He eivät osaa vielä ottaa vastaan käsillä.
Pienempi Anna menee kauheaa vauhtia, Bertta ottaa hitaammin. Olin aika yllättynyt, että Anna alkoi ensimmäisenä konttaamaan, kun hän on yleensä seurannut kehityksessään Berttaa. Anna myös nousee seisomaan tukea vasten. Saisi kyllä vielä olla maan tasolla turvallisesti!
10 sentin patjakin lattialla aiheuttaa huutoa: Anna konttaa patjalta lattialle, ja voipi olla, että kellahtaa kumoon ja lyö päänsä lattiaan. Ja sitten huudetaan.
Kohta puoliin osaavat istua lattialla. Ei mene kauaa, kun sen hiffaavat.

Bertan ductus on vielä auki, sitä seurataan. Seuraava kontrolli lokakuussa. Ei vielä siis aihetta leikata umpeen. Kuulemma niitä avoimia ductuksia löytyy vanhemmiltakin ihmisiltä, lapsilta ja aikuisilta, ja eivät ole aiheuttaneet ongelmia.

Nyt se maailma on heille avautunut, niin minun pitäisi kasvattaa silmät selkäänkin. Asuntoa siivotaan vauhdilla vauvoille turvalliseksi. Ovia yritetään pitää kiinni, maljakot yms. siirretty yläilmoihin, tv-hifistely-nurkkauksen eteen on rakennettu portti... Sitä mukaan kun löytävät uutta maistelukohdetta, arvioin, pitääkö suojata vai annetaanko mennä suuhun.

Tähän vielä strategiset mitat: Anna 67 cm, 7,8 kiloa; Bertta 69 cm, 9,1 kiloa.
..........

En tiedä, kuka vielä jaksaa lukea tätä blogia, mutta näen, että laskuri kyllä pyörii. Käyn niin harvoin täällä kirjoittelemassa kuulumisia, mutta aina silloin tällöin muistan. Edellisestä päivityksestä olikin jo pari kuukautta vierähtänyt.

Pian 8 kuukautta

Bertta on jo 8 kiloa, Anna yli 6.5 kiloa. Bertta osaa jo kääntyä selältä vatsalleen, Anna tamppaa jaloillaan mattoa/lattiaa ja osaa kääntyä kyljelleen. Anna on ehkä kielellisesti lahjakkaampi, mutta Bertta taas motoriikan tasolla edistyneempi. Eilen Anna päristeli suullaan, ja muutenkin mielestäni juttelee enemmän kuin Bertta.
Anna on meidän känkkäränkkä, Bertta itse tyytyväisyys. Hoemme vain, "ne hampaat, ne hampaat...". Yhtään hammasta ei kyllä vielä näy.

Tapasimme kaksospojat (erimunaiset), jotka olivat syntyneet samana päivänä kuin meidän tytöt, ja vain kaksi viikkoa etuajassa - käynnistettynä synnytyksenä. Tosi sattumaa tämä syntymäpäivä!
Minusta tuntuu, että nyt alkaa tulemaan enemmän kaksosia kuin aikoihin, tai sitten vain kiinnitän asiaan enemmän huomiota.
..............
En tiedä, mitä tähän blogiin enää muuta kirjoittaisin, kuin vain lasten kehitysseurantaa.
Lapset ovat nyt todelliset, tässä ja nyt.

------------


HISTORIAA:

1999 menimme naimisiin, olin 31-vuotias. Ajattelin silloin: "ei lapsia, kiitos".
Myöhemmin ajattelin: "sitten joskus, kun on vakityö, kämppä maksettu..." Verukkeita riitti.

2004 marraskuussa 40-vuotias kaverini sai pojan. Ajattelin, että nyt kyllä alkaa olemaan kiire.

2005 olin ensimmäisen kerran raskaana, 37-vuotiaana. Raskaus meni kesken 12. viikolla vähän ennen juhannusta ja 1. ultraa, jolloin todettiin, että se oli tuulimunaraskaus: istukka kehittyi, mutta siihen se sitten jäi. Siitä seurasi lääkkeellä istukanpoisto, mutta mutta... palanen jäi vuotamaan, joka sitten poistettiin lokakuussa nukutuksessa kaavinnalla. Samalla huomattiin 4x4 cm iso myooma, lihaskasvain kohdussa (raskauden aikana 8 cm, nyt jälleen 4 cm:n kokoinen).

Syksyllä 2006 otettiin yhteyttä Väestöliittoon, jonne ensimmäinen käynti joulukuussa 2006. Keväällä 2007 yksi inseminaatio, joka ei onnistunut. Sitten koeputkihedelmöitys, josta minulla tuli kolme alkioita, jotka eivät lähteneet kehittymään, eli omat solut huonoja.
Jäimme sitten miettimään vaihtoehtoja.

Syksyllä 2007 menimme luovutettu munasolu -jonoon. Silloin sanottiin, että joutuu odottamaan kaksi vuotta. Jonot olivat pidentyneet yht'äkkiä, koska oli tullut lakimuutos: lapset saavat 18 vuotta täytettyään ottaa selvää biologisista lähtökohdistaan. Naiset pelästyivät ja luovutettuja munasoluja tuli vähemmän.

Neljä vuotta itkin lapsettomuutta. Itkut loppuivat kesällä 2009. Hyväksyin tilanteen.

Syksyllä 2009 ei vielä ollut munasolua, mutta olimme kuitenkin lähempänä. Siinä välissä talvi 2008-2009 kävimme Pelastakaa Lapset ry:ssä "koulutuksessa". Ajatuksena oli adoptointi, mutta sekin oli niin vaikeaksi tehty nykyään... En tuntenut itseäni täydelliseksi äidiksi, sellaiseksi, mitä siellä mielestäni haettiin. Ikääkin alkoi olemaan.

Tammikuussa 2010 oli jo mahdollisuus: jos silloin soluja luovuttava nainen saisi enemmän kuin 8 solua, ne jaettaisiin kahdelle lastahaluavalle. Silloin niitä soluja ei tullut niin paljon, joten ne menivät yhdelle naiselle, eli jonossa ennen meitä olevalle.

Sitten maaliskuussa 2010 oli meidän vuoro. Menin tähän juttuun mukaan fiiliksellä: kokeillaan nyt vielä tämä, sitten saa luvan olla. En jaksa kokeilla enää yhtään mitään. Jääkäämme lapsettomiksi, jos ei onnistu.

Lopun te sitten tiedättekin.

Tänään 5 kk

Meidän nauravat tytöt ovat tänään 5 kuukauden ikäisiä.
Ja Kultsi lähtee töihin tulevana keskiviikkona oltuaan isyyslomalla yli kolme kuukautta.

Melkein 6 kiloa

Olimme jälleen neuvolassa. Painoa on tullut hyvin lisää. Bertta on kohta 6 kilon painoinen. Olen käynyt piltti-kerhossa, ja siellä olen pystynyt vähän vertailemaan näitä lasten kokoeroja. Tyttöjen korjattu ikä on kohta kaksi ja puoli kuukautta, ja ovat suunnilleen sen kokoisia, kuin kolmen kuukauden ikäinen vauva olisikin. Kalenteri-iältään ovat siis pian viisi kuukautta.

Olen nyt kuunnellut aika monta keskostarinaa, ja kyllä heistä ihan isoja ihmisiä tulee. Joten ei syytä huoleen. Tosin näiden kahden kesken voi olla parin sentin kokoero sitten "isona". Nyt painoeroa on 1.1 kiloa. Kokoeroa on se 20 prosenttia, mikä on ollut ensimmäisestä ultrasta lähtien. Sen kanssa eletään.

Terveitä tytöt ovat olleet. Olemme jo pari kertaa käyneet kissa-/koiratalossa, jotta saisivat vastustuskykyä. Nykyään on suosituksena olla vähemmän "steriiliä" elämää. Siskoni luona laitoin tytöt koiranpetiin makoilemaan. Eikä me enää steriloida käsiä kotona. En ainakaan minä, paitsi jos ovat saaneet rotorokotuksen ja tyttöjen vatsat ovat löysät sen takia (ettei itse saataisi rotovirusta).

Tulevaisuudessa on kaiketi Bertan sydänleikkaus, ductuksen sulkeminen. Kuulostaa rutiinitoimenpiteeltä.

Tytöt nukahtivat tyytyväisinä sittereihinsä.

Keskoset aloittavat kiinteiden syönnin aikaisemmin kuin ajallaan syntyneet. Tavoitteena on saavuttaa muut kasvussa. Eipä näiden soseitten kanssa ole vielä tullut ongelmia, paitsi ilmavaivoja. Siihen vaivaan onneksi saa apteekista lääkettä

Meidän kullannuput, Bertta ja Anna. Kiitos sinulle, munasolun lahjoittaja.

Tytöt kasvavat

Kävimme eilen neuvolassa. Anna painaa 3.8 kiloa, Bertta 4.6 kiloa. Molemmat ovat yli 50 senttiä pitkiä, joten neuvolassa ei tarvitse enää pituutta otettaessa rullata patjaa kaksinkerroin :-) Patja mittauspaikalla taitaa olla juuri sen 50 senttiä pitkä.
Hyvin on Bertta kasvanut, Anna tulee hyvänä kakkosena. Hän syö vähän huonommin, mutta kasvaa kuitenkin.

Toissa päivänä aloitimme vellin syötön. Ei tuntunut missään, vaan velli meni alas alta aikayksikön, ja lisää olisi pitänyt saada! Keskosilla siirrytään kiinteisiin ruokiin aikaisemmin kuin täysaikaisina syntyneillä. Minä mietin, mikä on kiinteää ruokaa? Omena- ja muut soseet?

Viime lauantaina oli ristiäiset, joten tyttöjen ensimmäinen iso juhla on takana päin.

Meidän pikku riepu-eppu eli Anna.

Pyykkikorissa on Bertalla pehmeät oltavat.

Kylässä kävi 10 päivää vanhempi poika. Eli melkein samanikäinen. Tässä näkee, kuinka paljon pienempiä meidän tytöt ovat.