Olen nyt tässä välissä käynyt pari kertaa Naistenklinikalla ultrassa: viime perjantaina ja siitä edellisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin, jolloin oli rakenneultra.
Lääkäri mittasi kaiken mahdollisen, ja ei löytynyt mitään vikaa. Toinen masukeista oli 230 grammaa, ja toinen 280 grammaa, tai jotain. Oikeanpuoleinen masukki on siis suurempi, mutta kuulemma mittauksissa voi olla jonkin verran heittoa puoleen ja toiseen.
Lähdimme ultrasta silloin helpottuneina, ja suoraan satamaan.
Olimme lähes kaksi viikkoa reissussa: rahtilaivalla Puolan Gdyniaan (lähellä Gdanskia), josta sitten ajeltiin pohjois-Saksan kautta Tanskaan, Ruotsin läpi Norjan Osloon, ja sitten taasen Ruotsin läpi Tukholmaan, Kapelskäristä rahtilaivalla Naantaliin viime torstaina. Matka meni hyvin, vointini oli ihan ok, välillä mahaa särki, että piti panadolia ottaa.
Nyt oli viime perjantaina edellisen kerran ultra. Tarkastettiin, miten masukit ovat kehittyneet. Lääkäri huokaisi :-( Vasemman puoleinen on peräti 20 % pienempi kuin oikean puoleinen masukki. Mutta päät näyttivät saman kokoisilta, joten seuraillaan tilannetta. Saas nähdä, tuleeko reissu Saksan Hampuriin laserleikkaukseen. Nyt olivat kääntyneet päät ylöspäin, kun olivat viimeksi päät alaspäin. Eli kyllä ne vielä siellä kääntyilevät. Kovasti potkivat toisiaan.
Kultsi ei ole halunnut tietää sukupuolta, minä olen. Hän on puhunut tytöistä, mutta viime viikolla sanoi, että saan kysyä, kumpia ne ovat. Kysäisin, ja lääkäri sanoi, että ei näy kiveksiä, joten näyttäisivät olevan tyttöjä. No, synnyttyähän sen saa varmuudella tietää.
Tyttöjen nimet meillä oli jo mietittynä, poikien nimistä vasta yksi, joten eipä nyt enää mietitä poikien nimiä.
Nyt olemme kesämökillä viikon. Olen päässyt uimaan kosken suvantopaikkaan, ja olen nauttinut! Siellä ei kasvava maha muistuta olemassa olostaan. En niin uimisesta välitä, mutta olen päättänyt, että jos sallitaan uiminen jatkossakin, niin alan käymään uimahallilla. Edes vähän saisi jotain liikuntaa selälle, käsille, jaloille. Olen pitänyt iskiasta poissa kuntosalilla, mutta nyt vuosien jälkeen selkä remppaa. Kuntosalia täytyy kokeilla ensi viikolla, kun olen kotona viimeistä lomaviikkoa viettämässä. En ole ollut näin liikkumaton koskaan! Ensin puolentoista kuukauden paha olo, jolloin ei mikään huvittanut, ja sitten sali meni kuukaudeksi kiinni, ja tuli helteet, että ei mitään jaksanut.
Oli Euroopassa vähemmän hellettä, Norjassa peräti vain +14 astetta. Ei kyllä nilkat turvonneet, eikä päätä särennyt. Kun Suomeen tultiin viime torstaina, oli kaamee helle, ja minä voin huonosti. Onneksi on nyt viileämpää, ei tarvitse käyttää tukisukkia, ja nyt levätään täällä luonnonhelmassa mökillä. Seuraava ultra on ensi viikolla, ja taas jännätään tilannetta, miten masukit kehittyvät.
Naistenklinikalla katsellaan masukkien vointia, neuvolassa minun vointia. Ensi viikon loppupuolella on molemmat.
Ja pakkaamaan täytyy alkaa, 15.8 on muutto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei, olen lueskellut aina silloin tällöin blogiasi,koska olemme itse ihan samassa elämänvaiheessa.Meille tehtiin alkionsiirto kesäkuussa lahjoitetulla munasolulla,joka valitettavasti meni kesken viikolla 7(eli kaksi viikkoa sitten)...kyllä mä itkin kaks päivää, niin ettei meinannut loppua tulla....niin pian kuin voin niin jatkamme,sillä meille jäi pakkaseen odottamaan kuusi alkiota....ja jossain kyllä tuntuu,että vielä me onnistutaan!!!
oikein hyviä vointeja teille...ja haleja!!!!
Ihmettelen kyllä tuota Hampuriin lähettämisajatusta, koska OYSissa on lääkäri Audin Tekay (nimestään huolimatta suomalainen), joka tekee näitä toimenpiteitä. Käy säännöllisesti ulkomaisilla klinikoilla.
Kuulin joskus pahojen kielien kertovan, että Helsingissä eivät voi myöntää, että Suomessa joku osaisi tehdä jotain sellaista mitä he eivät osaa.
Ajattelisin nimittäin, että tällaisessa tilanteessa olisi mukavampi jos voisi kommunikoida omalla äidinkielellään.
Otapa tämä asia edes puheeksi, jos tuo ikävä toimenpide tulee tarpellisesksi. Toivottavasti ei, riskit ovat siinäkin suuret
Lähetä kommentti