Siirryimme kakun kimppuun, ja sitten Appi alkoi avaamaan lahjoja. Oli puseroa, yms. ja viimeisenä... taulu. Hän avasi taulua paperista, katseli taulua, käänteli, ei ymmärtänyt, mitä katsoi... Jotain abstraktia taidetta. Kultsin serkku katseli myös, ja sanoi "Onneksi olkoon!". Hän oli heti tajunnut kuvan. Apelle ei millään meinannut selvitä, että siinä taulussa oli ultra, ja molemmat sikiöt. Hänelle piti selittää, ja sitten "kolahti". Hän oli hirveän onnellinen. Kysäisin, muuttaisiko hän meidän nykyiseen kerrostaloasuntoon, ja "ilman muuta", oli vastaus. Kerroin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi yksi sukulainen samassa kaupungissa. Voisivat sitten vanhemmiten ihtekseen kulkea ukin luokse.
----------------
Samana päivänä yksi floristiystäväni lähistöltä kävi selittämässä minulle puutarhakukista. Soittelin hänelle, että tulisi näyttämään, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. :-) No, kyllä ne aika hyvin tiesin, mutta kukkien nimet ovat ihan hakusessa. Sen tiedän, että nyt minulla on kirsikkapuu!
Me emme ole asuneet koskaan missään ilman huoltoyhtiön apua. Nyt täytyy itse hoitaa taloa. Siinä on opiskeltavaa! Mietin jo, perustanko tunkion pihan nurkalle vaiko kompostin puutarhajätteille. Jotain helppoa sen täytyy olla, ei mitään salatiedettä.
Nyt on hankintalistalla kaikenlaista: ruohonleikkuria, kuokkaa, lapiota... meillä ei ole mitään, mitä tarvitaan omakotitalossa.
-------------------
17+0 tänään
Maanantaina kävimme neuvolassa: verenpaine ok, hemoglobiini ok, painonnousu ok (2 kiloa tullut edelliskerrasta), ei valkuaista virtsassa, sikiöiden sydänäänet kuuluvat, eli kaikki ok. Hyvä!
Olen tuntenut "kutituksia" mahan vasemmalla ja oikealla puolella, mutta en keskellä, varmaankin sen takia, että istukka on edessä. Onkohan tuntemukset masukkaiden aikaansaannoksia? Kutitan takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti