maanantai 30. elokuuta 2010

Suo siellä, vetelä täällä

Iskias vaivaa. Yritin tehdä muutaman minuutin selkälihasliikkeitä (kontallaan lattialla), niin sitten tulee maha kipeäksi tukiliivistä huolimatta, koska maha roikkuu. Valitsenko iskiaksen vaiko vatsakivun? Ei kun roikkumistanko makkarin ovikarmiin kiinni. Viimeksi on iskias vaivannut viisi vuotta sitten, kun harrastin ratsastusta. Lopetin sen, ja selkä parani. Kuntosalilla olen pitänyt selkää kunnossa, paitsi tänä kesänä en ole kuntosalilla käynyt.

Oikea käsi on kipeä. Yritän jumpata yläselkää ja hartiatienoota tv-uutisten verran iltaisin. Se tuntuu auttavan. Oikea lapa on jumissa, sieltä säteilee oikeaan ranteeseen. Sitten nukun kädet yli 90 asteen kulmassa, niin aamulla on toisesta kohtaa ranteet kipeät. Uhkasin jo, että laitan rullaluistelurannesuojat käsiini yöksi, niin en taivuttelisi niitä liikaa.
Kevytjumppaa tehdessä tassuttelen vihreän ruohomaton päällä, tuntuu ihanalta jalkapohjissa.

Toissa lauantaina perkasin pihaa etukenossa pari tuntia, niin illalla oli sitten jo niin kipeä maha, että ihan itketti. Yritin laittaa vaatteita kaappiin, mutta en pystynyt muuhun, kuin vain istumaan selkä suorassa. Sunnuntain olin sitten sohvalla lähes koko päivän (ja eka päivä, kun jalkoja ei pakottanut illalla). Öisin kyljeltä toiselle kääntymisestä on tullut projekti! Ei käy käden käänteessä ja heräämättä.

Sain sunnuntai-iltana loput vaatteet makuuhuoneenkaappiin, välillä itkin omaa mahdottomuuttani. En ehtisi lepäämään, en. Mutta pakko! Asunto on vielä muuton jäljiltä sekaisin lähes joka huoneessa.

Viime maanantai-aamu oli hyvä! Olin sunnuntaina levännyt niin paljon, että maanantaina öisestä sohvalle siirtymisestä huolimatta (kerkesin katsomaan telkkua 20 min. ennen nukahtamista) heräsin pirteänä ja suht ok:na. Soitin kyllä neuvolatädille, mutta kaikki vaikuttaa ok:lta, kun masukit elämöi, ei ole ristiselkäkipua eikä alavatsakipuja, eikä outoja vuotoja. Nää mun kivut taitaa olla vaan venymiskipuja. Googletin, ja kyllä niitä kipuja on muillakin. En tunnista supistuksia, eli kohdun kovettumista. Minulla on vain niin piukea olo joskus... Jos se on sitä supistusta, niin kai se on sitä harjoitussupistusta. Tosin se kestää tunteja yhtä piukeena. En tiiä. Otanpa taas puheeksi Naistenklinikalla seuraavalla kerralla, kun on taas se ultra.

Vasemmanpuoleinen masukki tuntuu olevan tosi liikkuvaista sorttia. Se on se pienempi, ja välillä käy mielessäni, että onko se hädissään. Loppuuko siltä vesi? Huoli on mukanani koko ajan.

Netistä löytyi tieto, että 15 suomalaista naista vuodessa joutuu tähystysleikkaukseen Hampuriin. Olenko minä yksi niistä? Googlettaa ei pitäisi, löytyy niin paljon surullisiakin tapauksia näissä riskiraskauksissa :-( Murehdintaa, huolestumista...

lauantai 14. elokuuta 2010

Olen outo tapaus

Olin perjantaina jälleen ultrassa. Lääkäri pahoitteli, että minulla on aina ollut eri lääkäri näinä kuutena kertana, kun olen siellä käynyt. Totesin vain, että luulin sen olevan käytäntö :-)
Ensimmäinen kerta, että oli mieslääkäri. Eipä se minua hetkauttanut. Kiva setä hän oli, lähenteli 60 vuotta iältään.

Hän totesi, että vatsani koko vastaa 26 viikkoisen vatsaa, vaikka viikkoja on vasta 22+4 (tänään). Niinpä, maha tulee kasvamaan isoksi.
Masukit voivat hyvin. Pienempi on yhä 20 % pienempi, mutta mikään ei viittaa siihen, että isompi ryöstäisi toiselta. Tämä kokoero on niin poikkeava, että voisi luulla, että odotan erimunaisia kaksosia. Mitään ei ole huoleen, koska molemmat kasvavat ja voivat hyvin. Pienempi on jopa vilkkaampi kuin isompi. Ajattelinkin, että ehkä se vilkkaus aiheuttaa energiankulutusta :-) ja sen takia tyttö ei kasva yhtä isona kuin toinen.
Lääkäri totesi, että hän ei ole vastaavaa nähnyt 20-vuotisella urallaan, joten hän haluaa nähdä lapsukaiset jo viikon kuluttua uudestaan. Ihan vain oman mielenkiinnon vuoksi. Kaikkee...
Viikoilla 22-28 (tai jotain) on suurin riski, että toinen alkaa ryöstämään toiselta, mutta vielä ei ole ainakaan syytä huoleen. Kumpikin pissii, lapsivettä on saman verran jne.

Kyseli, olenko tuntenut potkuja. Kyllä olen, alkoivat potkimaan nyt viime viikolla mökillä. Ei ole enää mitään kutituksia tai hipsutuksia vaan kunnon muksauksia. Niitä voisi jo tuntea vatsapeitteen läpi helposti, ainakin siltä minusta itsestäni tuntuu.

Kesken ultran minulle tuli outo olo: hiki purskahteli otsalle ja tuli niin huono olo. Suljin silmäni. Tuntui, kuin joku olisi laittanut minut tulikuumaan saunaan ilman happea.
Lääkäri huomasi oloni ja nosti minut istumaan. Kuulemma iso kohtu painaa selällään ollessa... mitäköhän se nyt painoikaan, jotain isoa verisuonta tms. ja minulta loppui happi. Joten ihan normaalia (ja pahenee mahan kasvaessa). Istuskelin vähän aikaa, pyyhin otsaani ja pyysin lasin vettä. Olo parani, ja ultraa jatkettiin vielä pari minuuttia.

Olen kyllä tämän viikon huomannut, että ei selällään enää voi nukkua. Unet ovat alkaneet olemaan katkonaisia.

Torstaina aamulla kävin neuvolassa. Kultsi ei tullut tällä erää mukaan, hän sanoi, että ei se ole niin mielenkiintoista, ja kun kaikki kuitenkin on ok, niin mitäpä hän siellä.
Kyselin hoitajalta, että missä vaiheessa kaksosia odottavat jäävät sairaslomalle, niin suurin osa jää viikoilla 22-26. No, yritän raahautua töihin maanantaina. Katsotaan, mitä tästä tulee. Kyllä itselläni ainakin on intressejä jatkaa töitä syys-lokakuulle, mutta jos unet katoaa tyystin, iskias alkaa vaivaamaan (niin kuin eilen) ja jalat ovat super-väsyneet (kuten eilen), niin sitten täytyy harkita.
Täytyy kokeilla töissä olemista ainakin hetki. Siellä onneksi saa istua, kun nyt olen ollut aika paljon jalkojen päällä.

Tänään heräsin viideltä, pyörin kuuteen, nousin syömään leipää, ja istahdin koneeni ääreen päivittelemään (voi voi voi voi) toista blogiani. Voi olla, että olen ilman internettiä kotosalla jonkun hetken, kun viimeistään huomenna pitää pakata kone ja viedä se Talolle. No, töissä on internetti, ja jos on hiljaista, niin... kyllä sitä tekstiä sitten taas syntyy.

...................

Muuttoa tehdään. Eilen en jaksanut pakata/purata. Jalat ovat jälleen väsyneet, kun olen seissyt/kävellyt koko päivän. Jos saisin valita, olisin polvillani. Onneksi tänään oli ystävä auttamassa pakkaamisessa. Minä kun en jaksaisi olla jalkojeni päällä. Nilkat turpoavat sukista huolimatta.
Nyt illalla tepastelin hetken ruohomaton päällä avojaloin (köyhän miehen piikkimatto) ja tuntui taivaalliselta!!!
.....................

Pihasta pitäisi raivata rikkaruohot, mutta en pysty enää vaivatta noukkimaan maasta ohdakkeita tms. Taitaa piha jäädä hoitamatta. Voi kun olisi aikaa myrkyttää, edes kultsilla. Minä en saa koskea myrkkyihin.
Lampi pitäisi puhkaista. En halua koko lampea. Näen jo uhkakuvia, kuinka lapset hukkuvat sinne. Lampi täytetään maa-aineksella ja hiekalla -> hiekkalaatikko tytöille sitten muutaman vuoden päästä. Sieltä lammesta löytyi jo kuollut pulukin... Kai tuollainen pihalla oleva lampi olisi hieno juttu, mutta meitä se ei innosta.

Tällaista taloasiaa joudumme miettimään, me juuri kerrostalosta muuttaneet. Uusia juttuja meille.

Huomenna Talolle lähtee huonekalut, sitten muutto on tehty. Pari ystävääni tulee laittamaan tavaroita paikoilleen, jotta minun ei tarvitse olla jaloillani koko aikaa.

maanantai 2. elokuuta 2010

21+0 viikkoa huomenna

Olen nyt tässä välissä käynyt pari kertaa Naistenklinikalla ultrassa: viime perjantaina ja siitä edellisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin, jolloin oli rakenneultra.

Lääkäri mittasi kaiken mahdollisen, ja ei löytynyt mitään vikaa. Toinen masukeista oli 230 grammaa, ja toinen 280 grammaa, tai jotain. Oikeanpuoleinen masukki on siis suurempi, mutta kuulemma mittauksissa voi olla jonkin verran heittoa puoleen ja toiseen.
Lähdimme ultrasta silloin helpottuneina, ja suoraan satamaan.

Olimme lähes kaksi viikkoa reissussa: rahtilaivalla Puolan Gdyniaan (lähellä Gdanskia), josta sitten ajeltiin pohjois-Saksan kautta Tanskaan, Ruotsin läpi Norjan Osloon, ja sitten taasen Ruotsin läpi Tukholmaan, Kapelskäristä rahtilaivalla Naantaliin viime torstaina. Matka meni hyvin, vointini oli ihan ok, välillä mahaa särki, että piti panadolia ottaa.

Nyt oli viime perjantaina edellisen kerran ultra. Tarkastettiin, miten masukit ovat kehittyneet. Lääkäri huokaisi :-( Vasemman puoleinen on peräti 20 % pienempi kuin oikean puoleinen masukki. Mutta päät näyttivät saman kokoisilta, joten seuraillaan tilannetta. Saas nähdä, tuleeko reissu Saksan Hampuriin laserleikkaukseen. Nyt olivat kääntyneet päät ylöspäin, kun olivat viimeksi päät alaspäin. Eli kyllä ne vielä siellä kääntyilevät. Kovasti potkivat toisiaan.

Kultsi ei ole halunnut tietää sukupuolta, minä olen. Hän on puhunut tytöistä, mutta viime viikolla sanoi, että saan kysyä, kumpia ne ovat. Kysäisin, ja lääkäri sanoi, että ei näy kiveksiä, joten näyttäisivät olevan tyttöjä. No, synnyttyähän sen saa varmuudella tietää.

Tyttöjen nimet meillä oli jo mietittynä, poikien nimistä vasta yksi, joten eipä nyt enää mietitä poikien nimiä.

Nyt olemme kesämökillä viikon. Olen päässyt uimaan kosken suvantopaikkaan, ja olen nauttinut! Siellä ei kasvava maha muistuta olemassa olostaan. En niin uimisesta välitä, mutta olen päättänyt, että jos sallitaan uiminen jatkossakin, niin alan käymään uimahallilla. Edes vähän saisi jotain liikuntaa selälle, käsille, jaloille. Olen pitänyt iskiasta poissa kuntosalilla, mutta nyt vuosien jälkeen selkä remppaa. Kuntosalia täytyy kokeilla ensi viikolla, kun olen kotona viimeistä lomaviikkoa viettämässä. En ole ollut näin liikkumaton koskaan! Ensin puolentoista kuukauden paha olo, jolloin ei mikään huvittanut, ja sitten sali meni kuukaudeksi kiinni, ja tuli helteet, että ei mitään jaksanut.

Oli Euroopassa vähemmän hellettä, Norjassa peräti vain +14 astetta. Ei kyllä nilkat turvonneet, eikä päätä särennyt. Kun Suomeen tultiin viime torstaina, oli kaamee helle, ja minä voin huonosti. Onneksi on nyt viileämpää, ei tarvitse käyttää tukisukkia, ja nyt levätään täällä luonnonhelmassa mökillä. Seuraava ultra on ensi viikolla, ja taas jännätään tilannetta, miten masukit kehittyvät.

Naistenklinikalla katsellaan masukkien vointia, neuvolassa minun vointia. Ensi viikon loppupuolella on molemmat.

Ja pakkaamaan täytyy alkaa, 15.8 on muutto.