Kävin juuri katsomassa lapsiani. Itkin liikutuksesta. Minulla on kaksi ihanaa lasta!! En voi uskoa, että minulla nukkuu tuolla lastenhuoneessa pinnasängyissä kaksi ihanaa lasta!!! Se on niin ihana näky. Juuri nyt itken onnesta. Kiitos sinulle luovuttaja. Et tiedä, minkä onnen olet meille aiheuttanut.
Nyt juuri minulla on menkat myöhässä. A) olen raskaana luomuna. B) vaihdevuodet ilmoittavat tulostaan. Kultsi tuossa mainitsi, että täytyy käydä apteekissa. Kahtotaan... Olishan se aika "pommi", jos olisin luomuna raskaana. Ilmoittelen...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuntemuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuntemuksia. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. elokuuta 2011
tiistai 28. syyskuuta 2010
Miesten kengät
Taisin keksiä, miksi jalkani ovat olleet niin huonossa kunnossa. Minun kenkäni ovat käyneet pieniksi! Kävin lauantaina Tarjoustalosta hakemassa miesten 41-koon kengät, joissa on leveämpi lesti kuin omissani. Eipä ole varpaat enää moksiskaan, saavat kaikessa rauhassa olla turvoksissa. Kengät olivat halvat ja hiostavat, muuten ovat ok.
Olimme menossa Espoon Selloon hakemaan nimmaria Aku Ankka piirtäjältä, ja olin ottanut oman kenttätuolin mukaan jonotusta silmällä pitäen. Ei me jääty jonottaa, sitä jonoa oli jo kilsa...
Toinen hyvä keino jalkojen piristämiseen on vadillinen kylmää vettä, jossa on jääkuutioita. Ai että se tuntuu hyvältä!!! Savu vaan nousee, kun jalat iskee vatiin. Näillä tempuilla olen pystynyt nyt nukkumaan ilman jalkasärkyjä.
Tosin nyt en ole kävellyt pitkiä matkoja. Minusta on tullut täysin autoihminen.
Eilen kävin uimahallissa hierovissa suihkuissa ja käsiä voimistelemassa. Siellä vedessä on niin ihanaa, kun olo tuntuu niin kevyeltä. Ai että, kun nousen vedestä, niin tunnen, kuinka painava olen, ja kävelen vaappuen saunomaan.
Tänään sain kotona jälleen järjestettyä yhtä nurkkausta, melkein. Mahaa alkoi piukomaan lattialta noukkiminen, niin oli pakko lopettaa. Enää yksi rykäys ja nurkkaus on järjestetty. Olen sitä järjestellyt kuin iisakin kirkkoa. Ei meinaa millään tulla valmista.
Huomenna menen taas Naistenklinikalle. Hui! Saan taas jännätä lapsivesitilannetta. Elossa tytöt ovat, moukaroi niin toi pienempi, että ulospäin näkyy. Kultsi on ollut pätinöissään, kun hän on pitänyt kättään mahani päällä ja tuntenut pienemmän potkut. Ne alkaa aina silloin meuhkaamaan, kun istahdan taikka menen nukkumaan. Lapsi voi hyvin, kun liikkuu/potkii.
--------------
Kiva tietää, että tällä blogilla on lukijoita.
Olimme menossa Espoon Selloon hakemaan nimmaria Aku Ankka piirtäjältä, ja olin ottanut oman kenttätuolin mukaan jonotusta silmällä pitäen. Ei me jääty jonottaa, sitä jonoa oli jo kilsa...
Toinen hyvä keino jalkojen piristämiseen on vadillinen kylmää vettä, jossa on jääkuutioita. Ai että se tuntuu hyvältä!!! Savu vaan nousee, kun jalat iskee vatiin. Näillä tempuilla olen pystynyt nyt nukkumaan ilman jalkasärkyjä.
Tosin nyt en ole kävellyt pitkiä matkoja. Minusta on tullut täysin autoihminen.
Eilen kävin uimahallissa hierovissa suihkuissa ja käsiä voimistelemassa. Siellä vedessä on niin ihanaa, kun olo tuntuu niin kevyeltä. Ai että, kun nousen vedestä, niin tunnen, kuinka painava olen, ja kävelen vaappuen saunomaan.
Tänään sain kotona jälleen järjestettyä yhtä nurkkausta, melkein. Mahaa alkoi piukomaan lattialta noukkiminen, niin oli pakko lopettaa. Enää yksi rykäys ja nurkkaus on järjestetty. Olen sitä järjestellyt kuin iisakin kirkkoa. Ei meinaa millään tulla valmista.
Huomenna menen taas Naistenklinikalle. Hui! Saan taas jännätä lapsivesitilannetta. Elossa tytöt ovat, moukaroi niin toi pienempi, että ulospäin näkyy. Kultsi on ollut pätinöissään, kun hän on pitänyt kättään mahani päällä ja tuntenut pienemmän potkut. Ne alkaa aina silloin meuhkaamaan, kun istahdan taikka menen nukkumaan. Lapsi voi hyvin, kun liikkuu/potkii.
--------------
Kiva tietää, että tällä blogilla on lukijoita.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Apelle yllätyslahja
Appiukko tuli viime lauantaina kahden pintaan meille viettämään synttäreitään. Kultsi ehti tehdä kakun sikseen ja pakata sen. Sitten tokaisimme Apelle, että nyt lähdetään viettämään synttäreitä. "Jaa, minne?", kyseli hän. Emme vastanneet, vaan sanoimme vain, että näkeepähän sitten. Vieraatkin tulivat samalla ovenavauksella, kehotimme vain seuraamaan meidän autoa. Appi yritti arvuutella, menemmekö jonnekin seurakuntakodille, vaiko minne... Saavuimme talolle (jonka olimme ostaneet viime viikon tiistaina pankista lainaamilla rahoilla), ja kultsin serkun ystävä heti kysäisi, että "onko tämä teidän uusi koti?" Myönsin samalla kun avasin talon ovea. Kierrätimme vieraita talossa, ja aloimme keittämään kahvia. Edellispäivänä olimme jo tuoneet kaikki tuolit, kahvinkeittimen, astioita ja saunomistarvikkeet.
Siirryimme kakun kimppuun, ja sitten Appi alkoi avaamaan lahjoja. Oli puseroa, yms. ja viimeisenä... taulu. Hän avasi taulua paperista, katseli taulua, käänteli, ei ymmärtänyt, mitä katsoi... Jotain abstraktia taidetta. Kultsin serkku katseli myös, ja sanoi "Onneksi olkoon!". Hän oli heti tajunnut kuvan. Apelle ei millään meinannut selvitä, että siinä taulussa oli ultra, ja molemmat sikiöt. Hänelle piti selittää, ja sitten "kolahti". Hän oli hirveän onnellinen. Kysäisin, muuttaisiko hän meidän nykyiseen kerrostaloasuntoon, ja "ilman muuta", oli vastaus. Kerroin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi yksi sukulainen samassa kaupungissa. Voisivat sitten vanhemmiten ihtekseen kulkea ukin luokse.
----------------
Samana päivänä yksi floristiystäväni lähistöltä kävi selittämässä minulle puutarhakukista. Soittelin hänelle, että tulisi näyttämään, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. :-) No, kyllä ne aika hyvin tiesin, mutta kukkien nimet ovat ihan hakusessa. Sen tiedän, että nyt minulla on kirsikkapuu!
Me emme ole asuneet koskaan missään ilman huoltoyhtiön apua. Nyt täytyy itse hoitaa taloa. Siinä on opiskeltavaa! Mietin jo, perustanko tunkion pihan nurkalle vaiko kompostin puutarhajätteille. Jotain helppoa sen täytyy olla, ei mitään salatiedettä.
Nyt on hankintalistalla kaikenlaista: ruohonleikkuria, kuokkaa, lapiota... meillä ei ole mitään, mitä tarvitaan omakotitalossa.
-------------------
17+0 tänään
Maanantaina kävimme neuvolassa: verenpaine ok, hemoglobiini ok, painonnousu ok (2 kiloa tullut edelliskerrasta), ei valkuaista virtsassa, sikiöiden sydänäänet kuuluvat, eli kaikki ok. Hyvä!
Olen tuntenut "kutituksia" mahan vasemmalla ja oikealla puolella, mutta en keskellä, varmaankin sen takia, että istukka on edessä. Onkohan tuntemukset masukkaiden aikaansaannoksia? Kutitan takaisin.
Siirryimme kakun kimppuun, ja sitten Appi alkoi avaamaan lahjoja. Oli puseroa, yms. ja viimeisenä... taulu. Hän avasi taulua paperista, katseli taulua, käänteli, ei ymmärtänyt, mitä katsoi... Jotain abstraktia taidetta. Kultsin serkku katseli myös, ja sanoi "Onneksi olkoon!". Hän oli heti tajunnut kuvan. Apelle ei millään meinannut selvitä, että siinä taulussa oli ultra, ja molemmat sikiöt. Hänelle piti selittää, ja sitten "kolahti". Hän oli hirveän onnellinen. Kysäisin, muuttaisiko hän meidän nykyiseen kerrostaloasuntoon, ja "ilman muuta", oli vastaus. Kerroin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi yksi sukulainen samassa kaupungissa. Voisivat sitten vanhemmiten ihtekseen kulkea ukin luokse.
----------------
Samana päivänä yksi floristiystäväni lähistöltä kävi selittämässä minulle puutarhakukista. Soittelin hänelle, että tulisi näyttämään, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. :-) No, kyllä ne aika hyvin tiesin, mutta kukkien nimet ovat ihan hakusessa. Sen tiedän, että nyt minulla on kirsikkapuu!
Me emme ole asuneet koskaan missään ilman huoltoyhtiön apua. Nyt täytyy itse hoitaa taloa. Siinä on opiskeltavaa! Mietin jo, perustanko tunkion pihan nurkalle vaiko kompostin puutarhajätteille. Jotain helppoa sen täytyy olla, ei mitään salatiedettä.
Nyt on hankintalistalla kaikenlaista: ruohonleikkuria, kuokkaa, lapiota... meillä ei ole mitään, mitä tarvitaan omakotitalossa.
-------------------
17+0 tänään
Maanantaina kävimme neuvolassa: verenpaine ok, hemoglobiini ok, painonnousu ok (2 kiloa tullut edelliskerrasta), ei valkuaista virtsassa, sikiöiden sydänäänet kuuluvat, eli kaikki ok. Hyvä!
Olen tuntenut "kutituksia" mahan vasemmalla ja oikealla puolella, mutta en keskellä, varmaankin sen takia, että istukka on edessä. Onkohan tuntemukset masukkaiden aikaansaannoksia? Kutitan takaisin.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Ohi on...
...ärsyttävä pahoinvointi. En ole pitkään aikaan oksennellut, eikä enää ole sitä ainaista huonoa oloa. Voin oikeastaan aika hyvin, ja olen jaksanut aivan eri tavalla kuin toukokuussa. Tosin, jos olen ollut syömättä, niin sitten tulee huono olo. Joskus syödessä alkaa etomaan, mutta se menee onneksi ohi. Eli sillä saralla olo ok.
Tosin nyt on tullut sellainen vaiva kuin närästys. En aikaisemmin ole kärsinyt siitä, mutta nyt olen joutunut turvautumaan peräti samariiniin. Kun käyn syömässä, katson tarkkaa, mitä otan, esimerkiksi mausteiset, rasvaiset ja raskaat ruoat jätän väliin, otan vain jotain kevyttä: salaattia, riisiä, perunaa... Jopa rakkaat valkosipuli, feta, oliivit ovat pannassa. Ei maistu, ei.
Myös päänsärky on yleistynyt. Nyt on joka lauantai särkenyt päätä aamusta iltaa, että en ole jaksanut tehdä mitään. Panadol auttaa hetkeksi mutta vain hetkeksi.
Maha on kasvanut, kohta sen huomaa ulkopuolisetkin. Tosin sitä voisi luokitella lihomiseksi (paitsi kylkiluuni näkyvät!) tietämättömien tuttujen puolesta, mutta ehkä maha sitten kasvaa niin, että sen tajuaa vauvamahaksi.
--------------
Vakuutusyhtiöstä ei saada vakuutusta lapsille, joka olisi heti lasten synnyttyään voimassa. Miksikö? Koska olen yli 40-vuotias, vaikka munasolu onkin 34-vuotiaalta. Sitten kun lapset ovat kahden kuukauden ikäisiä, saamme heille vakuutuksen. Silloin minun iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
--------------
Kävimme katsomassa lastenvaunuja. Emmaljungan kaksostenvaunut olisivat maksaneet jotain 600 euroa. Me nyt vielä katselemme. Sitten vasta, kun lapset olisivat elinkykyisiä (jos syntyvät liian aikaisin), alamme ostelemaan tarvikkeita. Yritän katsella, jos netistä löytyisi sellaiset käytetyt vaunut, jossa lapset ovat peräkkäin. Nuo leveät vaunut ovat niin leveitä!!! Peräti 80 senttiä.
Tosin nyt on tullut sellainen vaiva kuin närästys. En aikaisemmin ole kärsinyt siitä, mutta nyt olen joutunut turvautumaan peräti samariiniin. Kun käyn syömässä, katson tarkkaa, mitä otan, esimerkiksi mausteiset, rasvaiset ja raskaat ruoat jätän väliin, otan vain jotain kevyttä: salaattia, riisiä, perunaa... Jopa rakkaat valkosipuli, feta, oliivit ovat pannassa. Ei maistu, ei.
Myös päänsärky on yleistynyt. Nyt on joka lauantai särkenyt päätä aamusta iltaa, että en ole jaksanut tehdä mitään. Panadol auttaa hetkeksi mutta vain hetkeksi.
Maha on kasvanut, kohta sen huomaa ulkopuolisetkin. Tosin sitä voisi luokitella lihomiseksi (paitsi kylkiluuni näkyvät!) tietämättömien tuttujen puolesta, mutta ehkä maha sitten kasvaa niin, että sen tajuaa vauvamahaksi.
--------------
Vakuutusyhtiöstä ei saada vakuutusta lapsille, joka olisi heti lasten synnyttyään voimassa. Miksikö? Koska olen yli 40-vuotias, vaikka munasolu onkin 34-vuotiaalta. Sitten kun lapset ovat kahden kuukauden ikäisiä, saamme heille vakuutuksen. Silloin minun iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
--------------
Kävimme katsomassa lastenvaunuja. Emmaljungan kaksostenvaunut olisivat maksaneet jotain 600 euroa. Me nyt vielä katselemme. Sitten vasta, kun lapset olisivat elinkykyisiä (jos syntyvät liian aikaisin), alamme ostelemaan tarvikkeita. Yritän katsella, jos netistä löytyisi sellaiset käytetyt vaunut, jossa lapset ovat peräkkäin. Nuo leveät vaunut ovat niin leveitä!!! Peräti 80 senttiä.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Tieto lisää tuskaa
Olen lueskellut Helistintä ja KaksPlussaa, kuuklannut hematoomaa... Tieto lisää tuskaa. Ei pitäisi lukea yhtään mitään!
Hematoomasta luin, että se lisää keskenmenon riskiä 3-4 prosenttia. Onneksi oli paljon kertomuksia, että lopulta kaikki hyvin. Pelottaa...
Onneksi en ole vielä kiintynyt maha-asukkeihin, joten en varmaan niin romahda, jos jotain peruuttamatonta tapahtuu. Ei ole maha kasvanut eikä tunnu mitään mahasta, joten kärsitään vaan tästä pahoinvoinnista ja unettomuudesta.
Tänä aamuna en olisi millään halunnut nousta ylös, sillä olin valvonut 3 tuntia yöllä. Oli huono olo yöllä, ja mietin, olisiko minun pitänyt syödä jotain keskellä yötä.
Aamulla iskin banaanin naamaan, ja eikös se tullut ylös. Sitten söin muroja, ja ne nyt pysyivät sisällä.
Kultsi päätti, että lähdemme autolla töihin, hän heitti mut työpaikalleni, että sain "nukkua" koko matkan. Taisin vähän nukkuakin autossa, ainakin olin jossain horroksessa.
Minun on kylmä, olen kiitollinen siitä, että saan vaan istua koneen ääressä, ja olla tekemättä yhtään mitään. On hiljaista, ei ole töitä. Huono olo jatkuu. Söin mandariinin, jos se vähän helpottaisi. Mahakin on löysällä: liikaa C-vitamiinia?
Eilen aamulla olimme ainakin puolitoista tuntia äitiysneuvolassa. Ihan kiva täti kertoili kaikenlaista. Kävin vaa'alla: 62 kiloa lähtöpainoksi. Kehoitin Kultsia pilke silmäkulmassa hyppäämään myös vaa'alle. Ei uskaltanut.
Neuvolatäti kertoili, että vuonna 2011 miehetkin joutuvat vaa'alle, kolesterolimittauksiin yms. Ne ei ole enää äitiysneuvoloita vaan perheneuvoloita. Haa! Kultsi huokaisi helpotuksesta, että ei vielä tänä vuonna syynätä miesten kuntoa. Kaikkee...
Saimme muuten tietää Väestöliitossa, että luovuttaja on juuri täyttänyt 34 vuotta, 160 cm pitkä, ruskea tukka ja siniharmaat silmät. Eli juuri ne asiat sain tietää, mitä halusinkin. Enempää ei oltais saatu tietää.
Kunpa pääsisin kotia loikoilemaan soffalle ja katsomaan Hauskoja Kotivideoita. Juuri peruin erään kurssin, koska jos mulla on tällainen hoopo olo koko ajan, niin en jaksa kiinnostua mistään.
Hematoomasta luin, että se lisää keskenmenon riskiä 3-4 prosenttia. Onneksi oli paljon kertomuksia, että lopulta kaikki hyvin. Pelottaa...
Onneksi en ole vielä kiintynyt maha-asukkeihin, joten en varmaan niin romahda, jos jotain peruuttamatonta tapahtuu. Ei ole maha kasvanut eikä tunnu mitään mahasta, joten kärsitään vaan tästä pahoinvoinnista ja unettomuudesta.
Tänä aamuna en olisi millään halunnut nousta ylös, sillä olin valvonut 3 tuntia yöllä. Oli huono olo yöllä, ja mietin, olisiko minun pitänyt syödä jotain keskellä yötä.
Aamulla iskin banaanin naamaan, ja eikös se tullut ylös. Sitten söin muroja, ja ne nyt pysyivät sisällä.
Kultsi päätti, että lähdemme autolla töihin, hän heitti mut työpaikalleni, että sain "nukkua" koko matkan. Taisin vähän nukkuakin autossa, ainakin olin jossain horroksessa.
Minun on kylmä, olen kiitollinen siitä, että saan vaan istua koneen ääressä, ja olla tekemättä yhtään mitään. On hiljaista, ei ole töitä. Huono olo jatkuu. Söin mandariinin, jos se vähän helpottaisi. Mahakin on löysällä: liikaa C-vitamiinia?
Eilen aamulla olimme ainakin puolitoista tuntia äitiysneuvolassa. Ihan kiva täti kertoili kaikenlaista. Kävin vaa'alla: 62 kiloa lähtöpainoksi. Kehoitin Kultsia pilke silmäkulmassa hyppäämään myös vaa'alle. Ei uskaltanut.
Neuvolatäti kertoili, että vuonna 2011 miehetkin joutuvat vaa'alle, kolesterolimittauksiin yms. Ne ei ole enää äitiysneuvoloita vaan perheneuvoloita. Haa! Kultsi huokaisi helpotuksesta, että ei vielä tänä vuonna syynätä miesten kuntoa. Kaikkee...
Saimme muuten tietää Väestöliitossa, että luovuttaja on juuri täyttänyt 34 vuotta, 160 cm pitkä, ruskea tukka ja siniharmaat silmät. Eli juuri ne asiat sain tietää, mitä halusinkin. Enempää ei oltais saatu tietää.
Kunpa pääsisin kotia loikoilemaan soffalle ja katsomaan Hauskoja Kotivideoita. Juuri peruin erään kurssin, koska jos mulla on tällainen hoopo olo koko ajan, niin en jaksa kiinnostua mistään.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Väsymystä ja yrjötystä
Tätä se nyt on: väsyttää ja yrjöttää. Ja nyt on kolmaskin "oire": kohta täytyy mennä ostamaan isommat rintsikat! A-miinuksesta jotain isompaa?
Viime viikonlopun otin aika rauhallisesti, vähän liiankin rauhallisesti. Sekä lauantaina että sunnuntaina olin vaakatasossa klo 13:een asti. Sohvalla on hyvä olla ja ottaa tirsat. Mä nimittäin valvon öisin pari tuntia, ja se ei ole yhtään kivaa! Aikaisin olen mennyt myös nukkumaan, viimeistään kymppiuutisten jälkeen. Öinen valvominen saisi vain jäädä pois.
Lauantaina ystävä tuli pelaamaan, ja hän oli meillä ilta-yhdeksään asti. Huidoimme Wii-pelin tahdissa monta tuntia. Onneksi sain välillä istua sohvalla.
Saunassakin käytiin, vaikka minulle maistuu nykyään vain alehyllyllä istuskelu.
Sunnuntaina sama peli, eli aamiaisen jälkeen täytyi mennä sohvalle vaakatasoon, kun tuo aamiaisen syönti ottaa niin kovasti voimille :-(
Levättyäni kävimme pyöräilemässä. En oikein jaksa pyöräillä, ihan hitaasti vaan. Ylämäkien jälkeen täytyy istahtaa tarakalle lepäämään muutamaksi minuutiksi. Kyllä on kunto mennyt tosi alas! Tai siis se on tämä öklötys ja väsymys, mikä vetää ihan veteläksi. Ei kiva, ei.
Taitaa tältä kesältä jäädä väliin 50 kilsan pyörälenkit. Ja joka kesä olemme aloittaneet loman niin, että pyöräilemme töistä kotia, mutta sekin jää tältä erää. Ja en taida mennä rullaluistimillakaan. Mitäköhän sitä voisi tehdä? No, tän öklötyksen kanssa en jaksa tehdä mitään, ehkä kävellä jonkin verran.
On se kumma, kun maistuu vain lasten ruoat: perunamuussi, makaronilaatikko, riisi.
Jopa kurkku tuntuu pahalta! Onneksi sentään hedelmät ja tomaatit ovat ok.
Mielenkiintoisia aikoja eletään.
Viime viikonlopun otin aika rauhallisesti, vähän liiankin rauhallisesti. Sekä lauantaina että sunnuntaina olin vaakatasossa klo 13:een asti. Sohvalla on hyvä olla ja ottaa tirsat. Mä nimittäin valvon öisin pari tuntia, ja se ei ole yhtään kivaa! Aikaisin olen mennyt myös nukkumaan, viimeistään kymppiuutisten jälkeen. Öinen valvominen saisi vain jäädä pois.
Lauantaina ystävä tuli pelaamaan, ja hän oli meillä ilta-yhdeksään asti. Huidoimme Wii-pelin tahdissa monta tuntia. Onneksi sain välillä istua sohvalla.
Saunassakin käytiin, vaikka minulle maistuu nykyään vain alehyllyllä istuskelu.
Sunnuntaina sama peli, eli aamiaisen jälkeen täytyi mennä sohvalle vaakatasoon, kun tuo aamiaisen syönti ottaa niin kovasti voimille :-(
Levättyäni kävimme pyöräilemässä. En oikein jaksa pyöräillä, ihan hitaasti vaan. Ylämäkien jälkeen täytyy istahtaa tarakalle lepäämään muutamaksi minuutiksi. Kyllä on kunto mennyt tosi alas! Tai siis se on tämä öklötys ja väsymys, mikä vetää ihan veteläksi. Ei kiva, ei.
Taitaa tältä kesältä jäädä väliin 50 kilsan pyörälenkit. Ja joka kesä olemme aloittaneet loman niin, että pyöräilemme töistä kotia, mutta sekin jää tältä erää. Ja en taida mennä rullaluistimillakaan. Mitäköhän sitä voisi tehdä? No, tän öklötyksen kanssa en jaksa tehdä mitään, ehkä kävellä jonkin verran.
On se kumma, kun maistuu vain lasten ruoat: perunamuussi, makaronilaatikko, riisi.
Jopa kurkku tuntuu pahalta! Onneksi sentään hedelmät ja tomaatit ovat ok.
Mielenkiintoisia aikoja eletään.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Nyt se sitten alkoi
Meinaan pahoinvointi! Lauantaina kävin Helsingissä, ja silloin vielä söin kaikkea, kahviakin join! Mutta vaakataso kutsui, onneksi kylässä oli siihen mahdollisuus. Sunnuntaina kävin Hämylinnassa, siellä jätin kahvin pois, ei maistunut, mutta muuten söin kyllä kaikkea, ja sielläkin pääsin vähän vaakatasoon. Alkoi kyllä olemaan hiukan paha olo.
Maanantaina en lähtenyt töihin. Tuli verta ja pelästyin. Jonkinlainen klöntti tuli, ja vatsa oli kipeä kuin menkkojen aikoina. Otin Panacodin ja nukuin. Sitten lähdin terveydenhoitajalle ja samalla reissulla kävimme syömässä. Kultsi jäi kotia tukemaan minua. Sanoin, että nyt taisi tulla keskenmeno :-( Ei enää nipistänyt siitä yhdestä kohtaa vatsaa, mistä on nipistänyt. Ne menkat oli kyllä oudot: kesti vain neljä tuntia!
Ravintolassa söin lasagnea, ja sitten alkoi oksentelu. Oksentelin koko illan ja yön. Mitään en pystynyt tekemään kuin olemaan vaakatasossa. Ajattelin, että tätäkö mä toivoin?!? Tällaista etomista. Se lasagne tuli ylös ja moneen kertaan, ja vatsapohjan kera.
Tiistaina en lähtenyt töihin. Kultsi lähti. Minä kävin uudestaan työterveydenhoitajalla, ja sitten lähdin Hesaan väestöliittoon otattamaan verikokeen. Onko HCG-arvo vielä koholla vai ei?
Söin yhden pienen nokareen leipää ja yhden mehun ennen Hesaan lähtöä, sitten Hesasta tultua menin kauppaan ja etsin sellaista, mikä voisi pysyä sisällä. Tikkaria teki mieli!
Sain syötyä leipää, yhden banaanin ja vähän mehua. Ihan tosi hitaasti söin ja koko ajan ajattelin, että eihän tämä suupala nosta oksennusta ylös. Pelkäsin jo, että joudun tiputukseen, kun maanantaina vesikään ei pysynyt sisällä.
Tiistaina mitään ei enää tullut ylös, mutta pientä etomista koko ajan. Illalla jaksoin jo vähän siivoilla.
Tänään lähdin normaalisti töihin, tosin aamukahvi jäi nyt pois. Olin ollut niin kalpea että töissäkin huomasivat, että en mä kunnossa ole. Kaupasta hain leipää, cream crackereita, mehua, piimää, tomaattia ja kurkkua. Mitään lämmintä ei tee mieli. Leipä maistui nyt tosi hyvältä!
Soitin väestöliittoon. HCG (raskaushormoni) huitelee jossain korkeuksissa! Siis sen mukaan olen tosi-raskaana, ja se maanantainen klöntti ja pika-menkat, ei kannata vielä huolestua. Jos olisi ollut keskenmeno, olisi vuoto ollut pitempää. Mikä lie tullut sitten ulos. Kuulemma ihan normaalia...? Mutta se nähdään vasta viikon kuluttua, kun menen ultraan, onko maha-asukkia vai ei.
Nyt olo on ihan ok. Pientä etoa, mutta siihen kai tottuu pikku-hiljaa. Jos menee sen kaavan mukaan, kuin viisi vuotta sitten (jolloin keskenmeno), tätä etoa on nyt pari kuukautta. Ja etominen alkoi, niin kuin silloinkin, kun menkat olivat olleet viikon myöhässä. Mutta ei suurempaa oksentelua, kunhan välttelen maustettuja ruokia.
Maanantaina en lähtenyt töihin. Tuli verta ja pelästyin. Jonkinlainen klöntti tuli, ja vatsa oli kipeä kuin menkkojen aikoina. Otin Panacodin ja nukuin. Sitten lähdin terveydenhoitajalle ja samalla reissulla kävimme syömässä. Kultsi jäi kotia tukemaan minua. Sanoin, että nyt taisi tulla keskenmeno :-( Ei enää nipistänyt siitä yhdestä kohtaa vatsaa, mistä on nipistänyt. Ne menkat oli kyllä oudot: kesti vain neljä tuntia!
Ravintolassa söin lasagnea, ja sitten alkoi oksentelu. Oksentelin koko illan ja yön. Mitään en pystynyt tekemään kuin olemaan vaakatasossa. Ajattelin, että tätäkö mä toivoin?!? Tällaista etomista. Se lasagne tuli ylös ja moneen kertaan, ja vatsapohjan kera.
Tiistaina en lähtenyt töihin. Kultsi lähti. Minä kävin uudestaan työterveydenhoitajalla, ja sitten lähdin Hesaan väestöliittoon otattamaan verikokeen. Onko HCG-arvo vielä koholla vai ei?
Söin yhden pienen nokareen leipää ja yhden mehun ennen Hesaan lähtöä, sitten Hesasta tultua menin kauppaan ja etsin sellaista, mikä voisi pysyä sisällä. Tikkaria teki mieli!
Sain syötyä leipää, yhden banaanin ja vähän mehua. Ihan tosi hitaasti söin ja koko ajan ajattelin, että eihän tämä suupala nosta oksennusta ylös. Pelkäsin jo, että joudun tiputukseen, kun maanantaina vesikään ei pysynyt sisällä.
Tiistaina mitään ei enää tullut ylös, mutta pientä etomista koko ajan. Illalla jaksoin jo vähän siivoilla.
Tänään lähdin normaalisti töihin, tosin aamukahvi jäi nyt pois. Olin ollut niin kalpea että töissäkin huomasivat, että en mä kunnossa ole. Kaupasta hain leipää, cream crackereita, mehua, piimää, tomaattia ja kurkkua. Mitään lämmintä ei tee mieli. Leipä maistui nyt tosi hyvältä!
Soitin väestöliittoon. HCG (raskaushormoni) huitelee jossain korkeuksissa! Siis sen mukaan olen tosi-raskaana, ja se maanantainen klöntti ja pika-menkat, ei kannata vielä huolestua. Jos olisi ollut keskenmeno, olisi vuoto ollut pitempää. Mikä lie tullut sitten ulos. Kuulemma ihan normaalia...? Mutta se nähdään vasta viikon kuluttua, kun menen ultraan, onko maha-asukkia vai ei.
Nyt olo on ihan ok. Pientä etoa, mutta siihen kai tottuu pikku-hiljaa. Jos menee sen kaavan mukaan, kuin viisi vuotta sitten (jolloin keskenmeno), tätä etoa on nyt pari kuukautta. Ja etominen alkoi, niin kuin silloinkin, kun menkat olivat olleet viikon myöhässä. Mutta ei suurempaa oksentelua, kunhan välttelen maustettuja ruokia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
