Eilen kysyin Kultsilta, että yritämmekö uudestaan tätä alkionsiirtoa syksyllä vai nyt heti keväällä. Niitä alkioita kun on nyt kolme pakastimessa. Hän sanoi, että se on ihan minusta kiinni. Ajattelin ottaa vähän taukoa, ja yrittää sitten syksyllä. Olo on ihan mitään sanomaton, tavallinen. Maha ilmavaivoilla, kuten aina (ruisleipä), ei mitään erikoista. Mietin, että kehotetaanko minun lopettaa ne lääkkeet, jotta menkat alkaisivat.
Menin aamulla Väestöliittoon verikokeeseen. Sanottiin, että klo 14 saan tietää soittamalla sinne. Riensin sitten arkisiin aherruksiin antamatta ajatustakaan millekään.
Minua oli pyydetty Israeliin mukaan, mutta sanoin, että ilmoitan ensi viikon alussa, pääsenkö lähtemään. Kun en ollut varma vielä mistään.
Kuka haluaa tietää, kuka haluaa tietää? Käsi ylös!
Soitin klo 14.08 Väestöliittoon ja olin valmis kuulemaan tuomion... siis täh? Positiivinen? Siis ihanko totta? Hcg-arvo 400. EVOT!!! (=ei voi olla totta!) Siis mä oon raskaana, täh??? Toi Hcg-arvo on jotain alle 10 normaalisti, kai? Joten lääkkeet jatkuu, ja ultra 28.4. Silloin pitäisi jo näkyä sydän :-D HAH HAAA! No, yritän olla hissukseen, mutta miten se onnistuu?
Oh, on niin väsyttänyt, olisin nukkunut aamulla taas pitkään, mutta oli pakko lähteä. Olimme pääsiäisen sukuloimassa pohjoisessa, ja nukuin siellä kuin pieni porsas, ei mitään ongelmia. Nyt viikonloppuna täytyy lopettaa se unta syventävä lääke. Tai jos tänään lopettaisin. Ehkä lopetan jo tänään. Luulen, että en enää kärsi unettomuudesta.
Tästä nyt ei tiedä kuin Kultsi, joka oli heti "Mennään syömään ulos tänään!" Minä ajattelin tosin mennä kuntosalille vahvistamaan selkääni. ;-)
Sitten soitin yhdelle hyvälle ystävälleni, tulevalle kummille. Hän on tietoinen kaikesta, ja hirmuisen onnellinen. Hän on nähnyt, kuinka me olemme monta vuotta yrittäneet ja yrittäneet kaikkemme. Muut saavat vielä odottaa tätä jymy-yllätystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti