Ei mitään suurempia tuntemuksia. Odotan niitä, uskokaa tai älkää, etomistuntemuksia ja väsymystä. Niitä ei ole, ja ajattelen koko ajan, että en voi olla raskaana. Pelottaa suoraan sanoen, siis se, että ultrassa tämän kuun lopussa todetaan, että ei siellä (kohdussa) mitään kasva... byäää! Miten voisin ajatella, siis olla ajattelematta koko asiaa? Vaikeeta! Tätä tämä varmaan on kaikilla, jotka ovat samassa tilanteessa. Vuosia odotellaan ja kokeillaan kaikenlaista, ja sitten kun tärppää, niin pelottaa ihan p...sti, että raskaus menee kesken.
Nukuin huonosti alkuviikon: heräsin aamuyöstä hikoiluun ja vessahätään. Ei ennen tarvinnut rampata vessassa, mutta nyt täytyy (pissattaa).
Nukun ilman lääkkeitä näinä päivinä. Googletin Triptyliä, ja se, mitä luin, oli lohduttavaa, mutta en nyt niitä syö vaan pinnistelen ilman. Sepramia etsin myös, ja totesin, että voin sitä kyllä syödä kaikessa rauhassa, mutta sitten kun tämä lapsijuttu on voitonpuolella, esim. 5. kuulla, lopetan sen lääkkeen.
Nyt on kolme yötä nukuttu kuin tukki! Jes! Unettomuus on ehkä taakse jäänyttä elämää vähäksi aikaa. Sanoin Kultsille, että on pakko nukkua ikkuna rakosellaan, ja jätin iltateen pois.
Eilen kaupungilla kävellessä totesin, että onpa voimakasta hajuvetta. Jaha, mistäköhän päin tuuli, kun lähistöllä ei oikeastaan ollut ketään? Nytkö tuo hajuaisti alkaa temppuilemaan ja ylireagoimaan?
Vatsaa on nipistellyt oikein kunnolla, öin ja päivin. Nipistelee vatsan vasemmalta puolelta, yhdestä kohtaan. Olisiko alkio kiinnittynyt juuri siihen, mihin se laitettiin? Jos näin on, se olisi hyvä juttu, koska iso myoma on selkäpuolella. Näin ollen istukka ei kasvaisi myoman päälle.
Eilen illalla vähän panikoin, kun huomasin, että kutsumani liimapallero-lääkkeet olivat loppuneet! Joka aamu ja ilta pitää tunkea 3 palleroa, tiedät-kyllä-minne, jotta istukka/kohdun limakalvo tms. kehittyisi. Tänä aamuna oli pakko mennä apteekkiin hakemaan täydennystä. Miten olinkaan ollut niin huolimaton, että en ollut huomannut niiden lääkkeiden loppuvan.
Mutta mutta, ei ole edes rintojen aristuksia. Pitäisihän, ainakin jälkimmäisiä tuntemuksia tulla jossain vaiheessa, pitäisihän?
Nukuin huonosti alkuviikon: heräsin aamuyöstä hikoiluun ja vessahätään. Ei ennen tarvinnut rampata vessassa, mutta nyt täytyy (pissattaa).
Nukun ilman lääkkeitä näinä päivinä. Googletin Triptyliä, ja se, mitä luin, oli lohduttavaa, mutta en nyt niitä syö vaan pinnistelen ilman. Sepramia etsin myös, ja totesin, että voin sitä kyllä syödä kaikessa rauhassa, mutta sitten kun tämä lapsijuttu on voitonpuolella, esim. 5. kuulla, lopetan sen lääkkeen.
Nyt on kolme yötä nukuttu kuin tukki! Jes! Unettomuus on ehkä taakse jäänyttä elämää vähäksi aikaa. Sanoin Kultsille, että on pakko nukkua ikkuna rakosellaan, ja jätin iltateen pois.
Eilen kaupungilla kävellessä totesin, että onpa voimakasta hajuvetta. Jaha, mistäköhän päin tuuli, kun lähistöllä ei oikeastaan ollut ketään? Nytkö tuo hajuaisti alkaa temppuilemaan ja ylireagoimaan?
Vatsaa on nipistellyt oikein kunnolla, öin ja päivin. Nipistelee vatsan vasemmalta puolelta, yhdestä kohtaan. Olisiko alkio kiinnittynyt juuri siihen, mihin se laitettiin? Jos näin on, se olisi hyvä juttu, koska iso myoma on selkäpuolella. Näin ollen istukka ei kasvaisi myoman päälle.
Eilen illalla vähän panikoin, kun huomasin, että kutsumani liimapallero-lääkkeet olivat loppuneet! Joka aamu ja ilta pitää tunkea 3 palleroa, tiedät-kyllä-minne, jotta istukka/kohdun limakalvo tms. kehittyisi. Tänä aamuna oli pakko mennä apteekkiin hakemaan täydennystä. Miten olinkaan ollut niin huolimaton, että en ollut huomannut niiden lääkkeiden loppuvan.
Mutta mutta, ei ole edes rintojen aristuksia. Pitäisihän, ainakin jälkimmäisiä tuntemuksia tulla jossain vaiheessa, pitäisihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti