Oli se kyllä väsyttävää olla kurssilla. Keskiviikkona meinasin nukahtaa monta kertaa aamupäivällä, kun olin valvonut taas yöllä. Ilta meni sohvalla maaten, ja koko seuraava torstai. Oli vähän kuumetta, nenä vuosi... flunssa tuli sitten vähän rankempana kuin toivoin.
Viime viikon tiistaina olin neuvolassa. Lääkäri ei sitten ultrannut, kun olin maanantaina ollut Naistenklinikalla ultrassa. Juteltiin vain hetkisen. Neuvolatäti kertoi sokerirasituskokeen tulokset. Alkuarvo oli ollut 3.9, eli suomeksi: hyvä mutta alhainen. Seuraavat arvot oli jotain 5.7 ja 5.9. Alhaisia kaikki. Täti kyllä arveli, että minun ei kannata päästää itseäni kovin nälkäiseksi. Myönsin, että jos olen syömättä, menen pitkin seiniä, olen oikea känkkäränkkä, ja hikeä pukkaa, ja Kultsi tunkee ruokaa suuhuni :-D
Tässä yhtenä iltana etsin varastosta jotain, ja jouduin kyykkimään, kun lattialla oli tavaraa. Hikeä pukkasi ja harmitti oma kömpelyyteni. Jotta en olisi mennyt pitkin seiniä, oli haettava ruisleipää heti, ja sitten vasta jatkoin varaston lattialla konttaamista.
Verenpaine oli alhainen, hemoglobiini 130. Oli ollut alkukesästä 145, eli on laskenut, mutta hyvä se arvo on vieläkin. Tuota ruisleipää tulee syötyä päivittäin, pitää nälän loitolla...
...........
Pienempi potki "ovea", eli kohdunkaulaa tms. Oli aika ikävän tuntuista, aivan siltä kuin kohta ratkeaa ja tulee lapsi ulos... Onneksi pikkuinen on nyt vähän kääntynyt ja potkii alavatsaa. Toinen potkii oikeaan kylkeen. Onneksi potkivat, tiedän kaiken olevan hyvin. Vähän oli hiljaisempaa taas viime yönä, ja sain nukuttua suht hyvin, heräsin puolisen tuntia ennen kellonsoittoa.
..............
Lueskelin netistä tästä feto-fetaali transfuusio syndroomasta (TTTS englanniksi). Löysin amerikkalaisen sivuston, ja aika paljon faktaa.
Feto-tilannetta on neljää eri vakavuusastetta. IV, eli vakavimmassa vesi on kaiketi täysin loppu ja kalvo menee aivan lapsen ihossa kiinni, ja kokoeroa on peräti 40%.
I-vaiheessa pienemmällä on vettä enimmillään 2 senttiä...
Niin kuin se kroatialainen lääkäri sanoikin, tilanteeni on lähellä feto-syndroomaa: pienemmällä oli 3 senttiä vettä. Nyt viimeksi oli 4, joten ei vielä ole sitä syndroomaa, vaikka läheltä liippaa. Nettisivuston mukaan I-vaiheesta kärsivät syntyvät ihan terveinä, tosin kokoeroa on.
Sivustolla oli myös neuvoja, mitä äiti voi tehdä: maata ja syödä hiilipitoista ruokaa. Täytyykin lähteä ostamaan kanaa tänään, ja eilen tuli maattua. Pitää ottaa iisisti, ja kai sitä makaamistakin harrastettava. (ah, nyt potkii toinen keskellä mahaa ja toinen oikeassa kyljessä yhtä aikaa).
Viikkoja täynnä 28, seitsemäs kuukausi menossa. Jos nyt syntyvät, 9 lasta kymmenestä selviää hengissä.
...................
Toissa sunnuntain autotallikirppiksellä kävi naapurin rouva (ison mahansa kanssa). Hänellä on vuoden ikäinen poika, ja, yllätys yllätys, hän odottaa kaksosia! Hänellä on viikkoja 33 täynnä, odottaa erimunaisia poikia, joten hänellä ei ole tällaista feto-ongelmaa. Pojilla on omat istukat ja pussit.
Siinä on tytöille sulhaspojat valmiiksi. Ei kun aitaan reikä ja porttia rakentamaan :-D
Visualisoin jo silmieni edessä tilanteen, jossa menemme kahdestaan kaksosvaunujen kanssa rinnakkain jossain... Pois alta! Tosin minun ja hänen ikäero taitaa olla melkoinen. En usko, että hän on edes 30-vuotias.
.........................
Maanantaina kävin jälleen Naistenklinikalla KTB-käyrää (vai kgb? :-) otattamassa ja ultrassa. Käyrää tulee hyvin, toisella syke 140 ja toisella 150. Ultrassa huomattiin, että sikiövettä on tullut paljon lisää pienemmälle ja kalvo ei enää heilu uhkaavasti lähellä pienempää, vaan oli suht puolessa välissä pikkuisia. Eli tilanne on hyvä!
Pienempi on lähes kilon, isompi kilo ja 200 grammaa. Meuhkaavat...
Minulle on tullut vaivaksi jalkojen väsyminen: jalkapohjat ovat aivan hellät. Jalkaterät olivat tosi kamalan kipeät, ja olin nyt eilisen päivän ilman tukisukkia, kun tuntuivat puristavan liikaa nilkoista. Nyt laitoin jalkaan kultsin sukat, jotta eivät puristaisi. Yritän päästä jalkahierojalle.
Kiloja on siis 10 tullut lisää, eli kanniskelen harmonikkaa... Harmonikka painaa suunnilleen sen 10 kiloa.
Eilen kävin isolla kirpputorilla, ja jouduin erään pöydän äärellä menemään polvilleni postikortteja selatessani. En vain yksinkertaisesti jaksanut olla enää jaloillani!
Seuraava ultra vasta ensiviikon keskiviikkona, eli yli viikko edellisestä! Lääkärit ovat toiveikkaita, ja toinen ultraajista sanoikin, että olemme jo turvallisilla viikoilla.
Minuakaan ei enää supistele, kun en revi rikkaruohoja enkä rehki. Olen ottanut aika iisisti...
Netistä ostettiin käytetyt kaksostenvaunut, sen verran olemme jo uskaltaneet tehdä isoja ostoksia näitä tyttöjä ajatellen. Ja ehkäpä kohta ilmoittaudun paikalliseen monikkoperheyhdistykseen.
Kelassa on tullut rampattua muutamaan otteeseen. Virkailijat ei oikein itse tiedä, mitä etuuksia on kaksosten vanhemmille.
--------
Olisi kiva tietää, kuinka paljon tällä blogilla on lukijoita.
3 kommenttia:
Minä täällä taustalla ainakin lueskelen. Meillä on yritystaival vasta alussa, mutta olen jo koukuttunut eri vauva- ja raskausblogeihin. :)
Minäkin täällä käyn aina lukemassa,ei vain tule ikinä kommentoitua mitään :( Mutta ihana että vihdoin on teillekin matkalla vauveleita ja vieläpä kaksin kappalein :) Mukavaa loppu odotusta!
Eksynyt Matkalla
ja täälläkin yksi lukija.....samoissa hoidoissa käyvä, ja ensimmäisestä haaveileva.
Lähetä kommentti