Hän joutui soittamaan jollekin kolleegalleen, joka olisi tullut ultraamaan, kun pienemmän napavirtauksissa oli plokkia, ja ei ole kasvanut yhtään edelliskerrasta. Kukaan ei ollut paikalla, kaikki olivat varattuja. Lääkäri soitti jonnekin muualle ja kysyi neuvoa. Minut passitettiin osastolle. Höh! Luulen, että tämä on nyt vain väärä hälytys.
Onneksi aina kannan mukana yhden yön tarvikkeet siltä varalta, että joudun osastolle, kuten nyt hammasharjaa ja alusvaatteita.
Tulin osastolle. Sama osasto, sama huone, sama punkka, sama lääkäri... Päästyäni huoneeseen minulta otettiin, tai paremminkin masukeilta otettiin KTG-käyrää (ehkä se termi vihdoinkin meni oikein), ja hyvältä niiden sydämenlyönnit näkyvät, kuuluvat, piirtyvät paperille. Molemmilla 130-150 välillä; ja meuhkasivat tapansa mukaan.
Sitten olin horroksessa loppupäivän, kunnes tuli pari ystävää käymään. Illalla uudestaan käyränottoa ennen nukkumaan menoa.
Ensimmäisen yön nukuin huonosti, kun en ole tottunut tähän kovaan patjaan. Nilkkoja särki pari tuntia, mutta en herännyt kuitenkaan tarpeeksi pyytääkseni särkylääkettä. Ranteitakin särki. Mikä lie minulla, reuma? Heräsin seitsemältä suht pirteenä, kun en valvonut yöllä pitkiä pätkiä. Pari edellistä yötä olin valvonut ja katsellut telkkua, sitten nukkunut yhteentoista asti.
Katsoin Liv-kanavalta ohjelman "lapset pilasivat elämäni". Hoh hoijaa. Siinä oli perheitä, joissa äidit harmittelivat, että mitä tuli tehtyä, miksi piti "hankkia" lapsia jne. Vaaleanpunaiset odotukset murskaantuivat... Mekin Kultsin kanssa välillä, että apuva, mitä on tullut tehtyä. Sanotaan hyvästi helpolle elämälle.Vaikka äidit ja isät ohjelmassa valittivatkin, lopussa ennen ohjelman päätyttyä kaikki sanoivat, että nyt he rakastavat lapsiaan ja eivät vaihtaisi lapsiaan pois mistään hinnasta.
Pääsinpä torstaina ultraan,, ja eipä siellä mitään plokkia ollut, eli napanuorien virtaukset olivat molemmilla priimaa. Nyt sitten mietitään, oliko keskiviikkona plokkia ollenkaan (katkosta virtauksessa), vai jos oli, niin onko tilanne tänään ok, mutta huomenna voi sitten olla taas toisin. Tänään lääkäri puhuu lastenlääkäreiden kanssa, mitä tehdään (eli lapset ulos?) vai jatketaanko raskautta. Toinen on 950 gr, toinen 1400 gr. Mistään ryöstöstä ei kaiketi ole kyse, koska pienemmälläkin on vettä hyvin. Huomenna saan tietää, mikä on homman nimi. Jos ok, niin pääsen viikonlopuksi kotia, kotilomalle. Arvioita nuo mittaustulokset ovat, suuntaan jos toiseen. Silmämääräisesti kyllä näkee, että toinen on isompi.
-------------
Kuuntelin eilen (kauhulla) ruokalassa muiden odottajien puheita. Jos lapsi syntyy alle 1250 grammaisena, joutuu silmätsekkaukseen, eli katsotaan, onko kaihia... mitä hän nyt luettelikaan. Alle 1500 grammaset ovat pikkukeskosia...
En tiedä, toivon vain, että ovat terveitä, syntyivät ne nyt tai marraskuussa. Kyllä tämä kaksoisraskaus on niin riskaapelia.
2 kommenttia:
Voi kunpa vauvoilla olisi kaikki massussa hyvin ja saisivat vielä siellä köllötellä rauhassa ja kasvaa isommiksi :)
-Eksynyt matkalla-
Meillä kaksoset syntyi noin kiloisina . Silmät katsottiin jossain vaiheessa.
Jos lapset aiotaan synnyttää pian, voisit pyytää saada puhua etukäteen itse jonkun keskolan lastenlääkärin kanssa.
Tuo silmäjuttu on kyllä ihan pientä verrattuna kaikkeen mitä siellä kokoajan tehdään ja mitä voi tulla eteen.
Toivottavasti raskautesi jatkuu vielä.
Lähetä kommentti