Pian 8 kuukautta

Bertta on jo 8 kiloa, Anna yli 6.5 kiloa. Bertta osaa jo kääntyä selältä vatsalleen, Anna tamppaa jaloillaan mattoa/lattiaa ja osaa kääntyä kyljelleen. Anna on ehkä kielellisesti lahjakkaampi, mutta Bertta taas motoriikan tasolla edistyneempi. Eilen Anna päristeli suullaan, ja muutenkin mielestäni juttelee enemmän kuin Bertta.
Anna on meidän känkkäränkkä, Bertta itse tyytyväisyys. Hoemme vain, "ne hampaat, ne hampaat...". Yhtään hammasta ei kyllä vielä näy.

Tapasimme kaksospojat (erimunaiset), jotka olivat syntyneet samana päivänä kuin meidän tytöt, ja vain kaksi viikkoa etuajassa - käynnistettynä synnytyksenä. Tosi sattumaa tämä syntymäpäivä!
Minusta tuntuu, että nyt alkaa tulemaan enemmän kaksosia kuin aikoihin, tai sitten vain kiinnitän asiaan enemmän huomiota.
..............
En tiedä, mitä tähän blogiin enää muuta kirjoittaisin, kuin vain lasten kehitysseurantaa.
Lapset ovat nyt todelliset, tässä ja nyt.

------------


HISTORIAA:

1999 menimme naimisiin, olin 31-vuotias. Ajattelin silloin: "ei lapsia, kiitos".
Myöhemmin ajattelin: "sitten joskus, kun on vakityö, kämppä maksettu..." Verukkeita riitti.

2004 marraskuussa 40-vuotias kaverini sai pojan. Ajattelin, että nyt kyllä alkaa olemaan kiire.

2005 olin ensimmäisen kerran raskaana, 37-vuotiaana. Raskaus meni kesken 12. viikolla vähän ennen juhannusta ja 1. ultraa, jolloin todettiin, että se oli tuulimunaraskaus: istukka kehittyi, mutta siihen se sitten jäi. Siitä seurasi lääkkeellä istukanpoisto, mutta mutta... palanen jäi vuotamaan, joka sitten poistettiin lokakuussa nukutuksessa kaavinnalla. Samalla huomattiin 4x4 cm iso myooma, lihaskasvain kohdussa (raskauden aikana 8 cm, nyt jälleen 4 cm:n kokoinen).

Syksyllä 2006 otettiin yhteyttä Väestöliittoon, jonne ensimmäinen käynti joulukuussa 2006. Keväällä 2007 yksi inseminaatio, joka ei onnistunut. Sitten koeputkihedelmöitys, josta minulla tuli kolme alkioita, jotka eivät lähteneet kehittymään, eli omat solut huonoja.
Jäimme sitten miettimään vaihtoehtoja.

Syksyllä 2007 menimme luovutettu munasolu -jonoon. Silloin sanottiin, että joutuu odottamaan kaksi vuotta. Jonot olivat pidentyneet yht'äkkiä, koska oli tullut lakimuutos: lapset saavat 18 vuotta täytettyään ottaa selvää biologisista lähtökohdistaan. Naiset pelästyivät ja luovutettuja munasoluja tuli vähemmän.

Neljä vuotta itkin lapsettomuutta. Itkut loppuivat kesällä 2009. Hyväksyin tilanteen.

Syksyllä 2009 ei vielä ollut munasolua, mutta olimme kuitenkin lähempänä. Siinä välissä talvi 2008-2009 kävimme Pelastakaa Lapset ry:ssä "koulutuksessa". Ajatuksena oli adoptointi, mutta sekin oli niin vaikeaksi tehty nykyään... En tuntenut itseäni täydelliseksi äidiksi, sellaiseksi, mitä siellä mielestäni haettiin. Ikääkin alkoi olemaan.

Tammikuussa 2010 oli jo mahdollisuus: jos silloin soluja luovuttava nainen saisi enemmän kuin 8 solua, ne jaettaisiin kahdelle lastahaluavalle. Silloin niitä soluja ei tullut niin paljon, joten ne menivät yhdelle naiselle, eli jonossa ennen meitä olevalle.

Sitten maaliskuussa 2010 oli meidän vuoro. Menin tähän juttuun mukaan fiiliksellä: kokeillaan nyt vielä tämä, sitten saa luvan olla. En jaksa kokeilla enää yhtään mitään. Jääkäämme lapsettomiksi, jos ei onnistu.

Lopun te sitten tiedättekin.

Tänään 5 kk

Meidän nauravat tytöt ovat tänään 5 kuukauden ikäisiä.
Ja Kultsi lähtee töihin tulevana keskiviikkona oltuaan isyyslomalla yli kolme kuukautta.

Melkein 6 kiloa

Olimme jälleen neuvolassa. Painoa on tullut hyvin lisää. Bertta on kohta 6 kilon painoinen. Olen käynyt piltti-kerhossa, ja siellä olen pystynyt vähän vertailemaan näitä lasten kokoeroja. Tyttöjen korjattu ikä on kohta kaksi ja puoli kuukautta, ja ovat suunnilleen sen kokoisia, kuin kolmen kuukauden ikäinen vauva olisikin. Kalenteri-iältään ovat siis pian viisi kuukautta.

Olen nyt kuunnellut aika monta keskostarinaa, ja kyllä heistä ihan isoja ihmisiä tulee. Joten ei syytä huoleen. Tosin näiden kahden kesken voi olla parin sentin kokoero sitten "isona". Nyt painoeroa on 1.1 kiloa. Kokoeroa on se 20 prosenttia, mikä on ollut ensimmäisestä ultrasta lähtien. Sen kanssa eletään.

Terveitä tytöt ovat olleet. Olemme jo pari kertaa käyneet kissa-/koiratalossa, jotta saisivat vastustuskykyä. Nykyään on suosituksena olla vähemmän "steriiliä" elämää. Siskoni luona laitoin tytöt koiranpetiin makoilemaan. Eikä me enää steriloida käsiä kotona. En ainakaan minä, paitsi jos ovat saaneet rotorokotuksen ja tyttöjen vatsat ovat löysät sen takia (ettei itse saataisi rotovirusta).

Tulevaisuudessa on kaiketi Bertan sydänleikkaus, ductuksen sulkeminen. Kuulostaa rutiinitoimenpiteeltä.

Tytöt nukahtivat tyytyväisinä sittereihinsä.

Keskoset aloittavat kiinteiden syönnin aikaisemmin kuin ajallaan syntyneet. Tavoitteena on saavuttaa muut kasvussa. Eipä näiden soseitten kanssa ole vielä tullut ongelmia, paitsi ilmavaivoja. Siihen vaivaan onneksi saa apteekista lääkettä

Meidän kullannuput, Bertta ja Anna. Kiitos sinulle, munasolun lahjoittaja.

Tytöt kasvavat

Kävimme eilen neuvolassa. Anna painaa 3.8 kiloa, Bertta 4.6 kiloa. Molemmat ovat yli 50 senttiä pitkiä, joten neuvolassa ei tarvitse enää pituutta otettaessa rullata patjaa kaksinkerroin :-) Patja mittauspaikalla taitaa olla juuri sen 50 senttiä pitkä.
Hyvin on Bertta kasvanut, Anna tulee hyvänä kakkosena. Hän syö vähän huonommin, mutta kasvaa kuitenkin.

Toissa päivänä aloitimme vellin syötön. Ei tuntunut missään, vaan velli meni alas alta aikayksikön, ja lisää olisi pitänyt saada! Keskosilla siirrytään kiinteisiin ruokiin aikaisemmin kuin täysaikaisina syntyneillä. Minä mietin, mikä on kiinteää ruokaa? Omena- ja muut soseet?

Viime lauantaina oli ristiäiset, joten tyttöjen ensimmäinen iso juhla on takana päin.

Meidän pikku riepu-eppu eli Anna.

Pyykkikorissa on Bertalla pehmeät oltavat.

Kylässä kävi 10 päivää vanhempi poika. Eli melkein samanikäinen. Tässä näkee, kuinka paljon pienempiä meidän tytöt ovat.

Tytöt yli kaksi kuukautta

Viimeinen kuva sairaalasta. Tytöt ovat valmiina lähtemään kotilomalle, puettu pukuihin, jotka sain työporukaltani.
Kotiloma meni hyvin, emme tosin nukkuneet hyvin (tytöt kyllä nukkuivat), ja olimme aika poikki, kun veimme tytöt takaisin sairaalaan, mutta ei mitään kommelluksia onneksi tapahtunut.

Nyt ovat tytöt olleet meillä kotona kokonaiset 11 päivää. Tosin Bertta, iso ahmatti, pääsi kotia päivää aikaisemmin, 1.12. Anna, nirso, hain kotia seuraavana päivänä. Hänellä oli vähän enemmän tuhinaa nenässä, niin päättivät pitää yön yli sairaalassa. Meille opetettiin, kuinka niistää neniä. Kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun letkua pitää työntää nenään aika pitkälle. Tyttö huutaa kuin syötävä.

Menee kyllä suht' hyvin. Bertta syö yhdellä hotkaisulla koko pullon, röyhtäisee heti syönnin jälkeen. Olemme joutuneet antamaan enemmän maitoa, kuin ohjeessa sallittiin, mutta hölmöä se olisi huudattaa lasta nälkäänsä. Bertalla on ductus auki, ja hän saa nesteenpoistolääkettä, ja emme kaiketi saisi antaa maitoa enemmän, kuin sallittaisi, mutta ei sitä lasta nyt nälkäisenä voi pitää!
Anna syö huonommin, hitaammin, ja häntä pitää vähän houkutella. Välillä olemme huolissaan hänen syömisestään, mutta ilo on sitten suuri, kun kaikki maito menee kurkusta alas.

Kenguruhoidossa pieni jalka näkyvissä.

Tuplasyöttöä harrastetaan öisin, kun toinen meistä vanhemmista on nukkumassa taikka päivällä käymässä kaupungilla.

Neuvolassa kävimme viime tiistaina. Bertta on hitusen yli kolme kiloa, Anna 2.5 kiloa. Saisi Anna kyllä vähän enemmän kasvaa, mutta kun tuo syöminen on vähän heikompaa. Kahtoo nyt, mitä ne sanoo sairaalassa ensi tiistaina, kun on kontrollikäynti.

Kotia kohti

Tässä on tilanne nyt niin hyvä, että tytöt tulevat huomenna kotilomalle! Loman kyllä haluaisin laittaa lainausmerkkeihin, kun se tuskin tarkoittaa lomaa meille vanhemmille :D
Paljon on edistyneet meitin tyttäret: Bertta on 2.5 kiloa, Anna 2.2 kiloa tällä hetkellä. Pienimmät saamamme vaatteet uhkaavat käydä liian pieniksi, ennen kuin ehdimme niitä edes käyttämään!!

29.10 söivät pullosta ensimmäisen kerran.
5.11 Bertta pääsi eroon apnehälyttimestä.
11.11 Bertta 2 kiloa.
13.11 siirrettiin samaan pinnasänkyyn.
15.11 kofeiini lopetettiin, joka stimuloi hengityselimiä. Nenämahaletkut poistettiin.
18.11 Anna 2 kiloa. Saturaatiomittarit poistettiin. Tilalle apnehälyttimet.
19.11 Bertta söi rinnalta 20 milliä maitoa.
20.11 Anna testasi rintaa, mutta ei vielä tajua, mitä sillä tekisi.
22.11 Apnehälyttimet poistettiin

Kyllä on tyttöjen sairaalahuoneessa hiljaista, kun ei ole piipittäviä tai nakuttavia laitteita, joita oli:
- saturaatiomittari, jos liian alas meni veren happipitoisuus tai syke oli liian matala tai korkea tai anturi irti jalasta...)
- apnehälytin, joka nakutti hengityksen tahdissa, ja jos lapsi pitää taukoa hengityksessä, kone alkaa huutamaan (tosin tätä ei tapahtunut kertaakaan kofeiinin lopetuksen jälkeen)
- lisähappi (humisi), jota Anna tarvitsi alussa. Sellainen tötterö nenän edessä, josta tuli happea. Ilman sitä saturaatio laski liian alas, ja kone alkoi piipittämään.

Hyksissä noita laitteita oli huomattavasti enemmän, mutta enpä minä niitä jaksanut siellä listata itselleni silloin alkuaikana.

Nyt ei ole mitään piuhoja enää! Ei ole ollut muutamaan päivään.

Minua itseäni jännittää tyttöjen kotiintulo. Katsotaan ja kuulostellaan. Ainakin kaukalot ja lämpöpussit ovat valmiina.

Huomenna kymmenen pintaa haemme tytöt kotia, maanantaina klo 06-07 viemme takaisin. Keskiviikkona 1.12 Kultsilla alkaa isyysloma ja haemme lapset lopullisesti kotia. Laskettu aikahan oli 15.12.
Tästä se alkaa. Siis APUUUVA!

Tytöt, ikää tänään 1 kuukausi

Tänään tosiaan tuli kuukausi tytöille ikää. Sen kunniaksi julkaisen muutamia kuvia matkan varrelta.

HYKSin maanalaiset käytävät tulivat tutuksi niiden kymmenen päivän aikana, jonka tytöt joutuivat vastasyntyneiden teholla viettämään (jossa päivä maksaa 1700 eur/pvä/lapsi - maksan veroja mielelläni!).

Anna, 1.2 kg, ikää 2 tuntia.

Bertta, 1.6 kg, ikää 2 tuntia.

Kenguruhoitoa pikkuiselle. Katsokaa noita pieniä sormia!

Piuhoja siellä täällä, silti saimme osallistua vaipanvaihtoon.

Tänään otettu kuva meidän lähisairaalassa. Papan sylissä on hyvä nukkua.
Anna (vas.) 1.6 kg ja Bertta 1.8 kg.
..........................................................

Minun arkipäivät sujuvat siten, että vietän neljä tuntia sairaalassa, jonne on kotoa neljä kilometriä (kuljen pyörällä, jos säähän mahtuu). Vaihdan vaipat, syötän maitoa pullosta, otan jomman kumman kenguruhoitoon, ja taas vaihdetaan vaipat ja syödään (kolmen tunnin välein). Iltapäivän teen kotona hommia. Illalla käymme kultsin kanssa hoitamassa tytöt, jotta kultsinkin näkisi heitä arkisin. Isyysloma pidetään vasta sitten, kun tytöt pääsevät kotia joulukuussa.
Viikonloppuisin kultsikin saa tytöt kenguruhoitoon.

Paljon on kehitystä tapahtunut. Tytöt syövät itse, enää ruokaa laitetaan letkun kautta harvoin, jos ovat väsähtäneet. Bertalla oli hengitysunohduksia, mutta apnehälyttimestäkin on päästy eilen, Anna tarvitsi lisähappea, mutta sitäkään happitötteröä ei ole enää... Edistystä pikkuhiljaa. Nyt vain "kiloja" lisää, jotta pääsisivät kotia.