Tytöt 2 vuotta

Tytöt ovat nyt 2 vuotta, 1 kk ja 5 päivää. Synttäreitä vietimme kahtena viikonloppuna, kun kaikille ei sopinut samana päivänä tulla ja oli se parempi laittaa monena päivänä juhlat pystyyn, kun talo olisi muuten pullistellut ihmisistä.

2-vuotisneuvolassa Anna oli 10,3 kg, 83,3 cm; Bertta 12,5 kg, 85,8 cm. Annalle saamme antaa rypsiöljyä ruoan seassa, jotta paino kehittyisi. Ei ole kuin puoli kiloa tullut puolessa vuodessa.

Kovasti tulee jo höpinää. Muutamia selviä sanojakin jo tulee: anna, tonne, ei nää, kii(nni), kiitti, kakki (=kaksi), toinen, kukka, tukka, lunta, kakkua, EI, ei saa... Ihan viime aikoina on alkanut tulemaan enemmän ja enemmän sanoja.

Lumi oli ensin "kakku", koska olivat ensimmäisestä lumesta tehneet kakkuja ämpärillä. Nyt se valkoinen tavara maassa on "lunta", ei enää kakkua :-)

Itse osaavat syödä, ja juovat jo ilman nokkamukiakin. Potasta on nyt vähän taukoa, kun eivät suostuneet mitään tekemään. Istuivat vaan, taikka alkoivat pelleilemään ympäri kodinhoitohuonetta.
Kohta siirrymme pinnasängyistä pois, koska nyt osaavat mennä pinnasänkyihin, kohta osaavat niistä poiskin.

Hyvin nukkuvat yöt. Klo 21 nukkumaan, klo 9 ylös. Päiväunia on 2-3 tuntia joka päivä. Ovat nähtävästi perineet papan unenlahjat. Hyvä vain!

Anna on "adhd", Bertta aika rauhallinen. Anna menee eikä pelkää, Bertta hiukan jarruttelee. Bertta myös enemmän vierastaa, jota taas Anna teki enemmän aikaisemmin.

Kaksi kertaa viikossa käyvät srk:n kerhossa, 2 tuntia kerrallaan. Nauttivat kerhosta todella paljon!

Bertan ductusoperaatio pitäisi olla nyt syksyllä. Se on nyt peruuntunut muutamaan otteeseen. Ensin flunssan takia ennen synttäreitä, ja sitten nuhan takia pari-kolme viikkoa sitten. Kaipa se ennen joulua operoidaan. Nyt hän olisi nuhaton, joten valmis operoitavaksi.

18 kuukautta

Tässä ovat nämä puolitoistavuotiaat, Bertta ja Anna. Minulla on kuva, jossa Bertta makaa tässä pyykkikorissa täydessä pituudessaan. Nyt on pituus tuplaantunut. Jos oltiin syntyessä 40 senttisiä, nyt on pituutta 80 senttiä.

Neuvolassa kävimme viime kuussa.
Anna 10 kg, 77.5 cm;
Bertta 11.2 kg, 80.5 cm.
Ovat hyvin kehittyneet.

Hiuksiakin jouduttiin leikkaamaan, kun menivät jo silmien yli.
Syömistä harjoitellaan itse, ja potatkin on jo sisälle kannettu varastosta. Uusien asioiden oppimista.
Kirjoja tykätään katsella, ja harvemmin ne enää suuhun eksyvät.

Ulkona on kiva katsella kiviä ja kaikkea, mitä ulkona nyt onkaan. Pappa vie puistoon keinumaan, äiti mammapiireihin tutustumaan muihin lapsiin. Päiväkotia olemme jo käyneet tarkastamassa - todella ajoissa.

Nyt etsiskelen lenkkareita, koko 22 :-D Ensi sunnuntaina paikkakunnalla on lastentarvikekirppis. Käynpä katsomassa, jos sieltä löytyisi.

Bertta oli ductus-operaatiossa, jossa yritettiin katetrilla sulkea avoin tiehyt sydämessä. Ei onnistunut, koska reikä on sen verran suuri. Operaatiosta ei jäänyt mitään jälkiä tai vaivoja. Nyt keväällä pitäisi olla avoleikkaus. Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä tule komplikaatioita! Avataan, laitetaan klipsi, suljetaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta...

Vieläköhän täällä joku jaksaa käydä lueskelemassa?

Äitiys yksi vuosi

Tänään on suuri päivä: tytöt täyttävät yhden vuoden. Viime sunnuntaina juhlimme jo kertaalleen noin 10 kutsuvieraan kanssa, ylihuomenna jatkuu juhliminen 15 muun ihmisen kanssa.

Aamulla oli vierailu neuvolatädin luona: Anna 8,5 kg, 71 cm; Bertta 10 kg, 74 cm. Molemmat seisoo ja kävelee tukea vasten, Anna höpöttää tavuja, Bertta on jo seissyt 10 sekuntia ilman tukea. Konttaavat ympäri taloa sen minkä kerkeävät. Kohta saa keittiön laatikot laittaa lukkoon, ovia on jo pitänyt sitoa kiinni.
Neuvolassa saivat "synttärilahjaksi" rokotuksia, mutta myös pienen pullon D-vitamiinia.

Nyt harjoitellaan nokkamukista juomista. Itse syövät pöydältä sormiruokaa: herneitä, parsakaalia, porkkanoita, banaania, riisiä, perunaa... Millekään ruoalle ei olla allergisia, tosin pähkinä on vielä kokeilematta.

Normaalimaitoon pitäisi siirtyä, nyt vielä juodaan t-u-t-t-e-l-i-a. Itse en haluaisi antaa normimaitoa, kun olen lueskellut lehmänmaidon ja 1-tyypin diabeteksen yhteydestä. Isän puolelta ukilla on 1td, samoin ukin siskolla ja isän serkulla, mutta onneksi suurin osa suvusta on ilman 1td:a.
Harmittelen, että äidinmaitoa eivät saaneet tarpeeksi, vaan piti t-u-t-t-e-l-i-a alkaa juomaan. Mutta kun ei herunut niin ei herunut. Toivottavasti t-u-t-t-e-l-i (siinä oleva lehmänmaito) ei vahingoittanut tyttöjen haimaa.

Googletin, milloin/missä tahdissa siirrytään lehmänmaitoon, niin törmäsin mm. tiede.fi-sivustolla olevaan artikkeliin: geeni ja lehmänmaito imeväisille = suurempi tod.näk. sairastua 1td:een. Googlatkaa, jos kiinnostaa lukea enemmän.
Suomessa on eniten maailmassa 1td:ta, täällä myös juodaan eniten lehmänmaitoa maailmassa.
Mitäpä ei äiti uskoisi/tekisi, jos on huolissaan lastensa terveydestä.

En kyllä osaa antaa itselleni anteeksi, jos nämä tytöt saavat diabeteksen, ja varsinkin vauvana. Ukki sai 18-vuotiaana, ukin sisko 30:nä, joten jos tytöt siihen sairastuvat, niin toivottavasti mahdollisimman myöhään, toivottavasti ei koskaan. Toivottavasti löytyy parannuskeino diabetekseen ennen sitä.

(anteeksi tavuviivat, ehkäisin googlettamisen tähän blogiin, jos tuota juomaa googlataan)

ps. En ole luomuna raskaana, tässä iässä vaan menkkojen ajankohdat alkavat heittelehtimään.

Liikutusta

Kävin juuri katsomassa lapsiani. Itkin liikutuksesta. Minulla on kaksi ihanaa lasta!! En voi uskoa, että minulla nukkuu tuolla lastenhuoneessa pinnasängyissä kaksi ihanaa lasta!!! Se on niin ihana näky. Juuri nyt itken onnesta. Kiitos sinulle luovuttaja. Et tiedä, minkä onnen olet meille aiheuttanut.
Nyt juuri minulla on menkat myöhässä. A) olen raskaana luomuna. B) vaihdevuodet ilmoittavat tulostaan. Kultsi tuossa mainitsi, että täytyy käydä apteekissa. Kahtotaan... Olishan se aika "pommi", jos olisin luomuna raskaana. Ilmoittelen...

Huomenna 10 kuukautta

Tässä on muutamia vähän vanhempia ja tuoreempia kuvia hyvin kehittyvistä tytöistä:

Anna ja Bertta ensimmäistä kertaa ulkona ruohikolla alkukesästä. Vielä ei liikuta vaan pysytään tiiviisti yhdessä paikassa.

Lelut ja kaikki muukin kiinnostaa. Ja niitä kaikkia täytyy tietysti maistaa.

Kaukalot vaihtuvat näihin tuoliin pikapuoliin, eli viimeistään silloin, kun täytyy laittaa enemmän vaatetta ylle. Bertta ei kohta mahdu kaukaloonsa.

Syöttötuolissa istutaan jo tukevasti. Laitoin käsipainot tuolien jalkoihin, jos vähentäisi keikkumista (turha toivo!). Tytöille laitoin kuvauksen ajaksi myös jalkoihin painot ihmeteltäväksi :-D

Ensimmäinen kämmenruokailu 11.7

Ensimmäisiä konttailuja heinäkuun lopulla.

..........

Eilen oli sairaalassa kehitysseuranta. Tytöt konttailevat. Istuilevat lattialla ilman tukea, mutta täytyy pitää huoli, etteivät kellahda kumoon. He eivät osaa vielä ottaa vastaan käsillä.
Pienempi Anna menee kauheaa vauhtia, Bertta ottaa hitaammin. Olin aika yllättynyt, että Anna alkoi ensimmäisenä konttaamaan, kun hän on yleensä seurannut kehityksessään Berttaa. Anna myös nousee seisomaan tukea vasten. Saisi kyllä vielä olla maan tasolla turvallisesti!
10 sentin patjakin lattialla aiheuttaa huutoa: Anna konttaa patjalta lattialle, ja voipi olla, että kellahtaa kumoon ja lyö päänsä lattiaan. Ja sitten huudetaan.
Kohta puoliin osaavat istua lattialla. Ei mene kauaa, kun sen hiffaavat.

Bertan ductus on vielä auki, sitä seurataan. Seuraava kontrolli lokakuussa. Ei vielä siis aihetta leikata umpeen. Kuulemma niitä avoimia ductuksia löytyy vanhemmiltakin ihmisiltä, lapsilta ja aikuisilta, ja eivät ole aiheuttaneet ongelmia.

Nyt se maailma on heille avautunut, niin minun pitäisi kasvattaa silmät selkäänkin. Asuntoa siivotaan vauhdilla vauvoille turvalliseksi. Ovia yritetään pitää kiinni, maljakot yms. siirretty yläilmoihin, tv-hifistely-nurkkauksen eteen on rakennettu portti... Sitä mukaan kun löytävät uutta maistelukohdetta, arvioin, pitääkö suojata vai annetaanko mennä suuhun.

Tähän vielä strategiset mitat: Anna 67 cm, 7,8 kiloa; Bertta 69 cm, 9,1 kiloa.
..........

En tiedä, kuka vielä jaksaa lukea tätä blogia, mutta näen, että laskuri kyllä pyörii. Käyn niin harvoin täällä kirjoittelemassa kuulumisia, mutta aina silloin tällöin muistan. Edellisestä päivityksestä olikin jo pari kuukautta vierähtänyt.

Pian 8 kuukautta

Bertta on jo 8 kiloa, Anna yli 6.5 kiloa. Bertta osaa jo kääntyä selältä vatsalleen, Anna tamppaa jaloillaan mattoa/lattiaa ja osaa kääntyä kyljelleen. Anna on ehkä kielellisesti lahjakkaampi, mutta Bertta taas motoriikan tasolla edistyneempi. Eilen Anna päristeli suullaan, ja muutenkin mielestäni juttelee enemmän kuin Bertta.
Anna on meidän känkkäränkkä, Bertta itse tyytyväisyys. Hoemme vain, "ne hampaat, ne hampaat...". Yhtään hammasta ei kyllä vielä näy.

Tapasimme kaksospojat (erimunaiset), jotka olivat syntyneet samana päivänä kuin meidän tytöt, ja vain kaksi viikkoa etuajassa - käynnistettynä synnytyksenä. Tosi sattumaa tämä syntymäpäivä!
Minusta tuntuu, että nyt alkaa tulemaan enemmän kaksosia kuin aikoihin, tai sitten vain kiinnitän asiaan enemmän huomiota.
..............
En tiedä, mitä tähän blogiin enää muuta kirjoittaisin, kuin vain lasten kehitysseurantaa.
Lapset ovat nyt todelliset, tässä ja nyt.

------------


HISTORIAA:

1999 menimme naimisiin, olin 31-vuotias. Ajattelin silloin: "ei lapsia, kiitos".
Myöhemmin ajattelin: "sitten joskus, kun on vakityö, kämppä maksettu..." Verukkeita riitti.

2004 marraskuussa 40-vuotias kaverini sai pojan. Ajattelin, että nyt kyllä alkaa olemaan kiire.

2005 olin ensimmäisen kerran raskaana, 37-vuotiaana. Raskaus meni kesken 12. viikolla vähän ennen juhannusta ja 1. ultraa, jolloin todettiin, että se oli tuulimunaraskaus: istukka kehittyi, mutta siihen se sitten jäi. Siitä seurasi lääkkeellä istukanpoisto, mutta mutta... palanen jäi vuotamaan, joka sitten poistettiin lokakuussa nukutuksessa kaavinnalla. Samalla huomattiin 4x4 cm iso myooma, lihaskasvain kohdussa (raskauden aikana 8 cm, nyt jälleen 4 cm:n kokoinen).

Syksyllä 2006 otettiin yhteyttä Väestöliittoon, jonne ensimmäinen käynti joulukuussa 2006. Keväällä 2007 yksi inseminaatio, joka ei onnistunut. Sitten koeputkihedelmöitys, josta minulla tuli kolme alkioita, jotka eivät lähteneet kehittymään, eli omat solut huonoja.
Jäimme sitten miettimään vaihtoehtoja.

Syksyllä 2007 menimme luovutettu munasolu -jonoon. Silloin sanottiin, että joutuu odottamaan kaksi vuotta. Jonot olivat pidentyneet yht'äkkiä, koska oli tullut lakimuutos: lapset saavat 18 vuotta täytettyään ottaa selvää biologisista lähtökohdistaan. Naiset pelästyivät ja luovutettuja munasoluja tuli vähemmän.

Neljä vuotta itkin lapsettomuutta. Itkut loppuivat kesällä 2009. Hyväksyin tilanteen.

Syksyllä 2009 ei vielä ollut munasolua, mutta olimme kuitenkin lähempänä. Siinä välissä talvi 2008-2009 kävimme Pelastakaa Lapset ry:ssä "koulutuksessa". Ajatuksena oli adoptointi, mutta sekin oli niin vaikeaksi tehty nykyään... En tuntenut itseäni täydelliseksi äidiksi, sellaiseksi, mitä siellä mielestäni haettiin. Ikääkin alkoi olemaan.

Tammikuussa 2010 oli jo mahdollisuus: jos silloin soluja luovuttava nainen saisi enemmän kuin 8 solua, ne jaettaisiin kahdelle lastahaluavalle. Silloin niitä soluja ei tullut niin paljon, joten ne menivät yhdelle naiselle, eli jonossa ennen meitä olevalle.

Sitten maaliskuussa 2010 oli meidän vuoro. Menin tähän juttuun mukaan fiiliksellä: kokeillaan nyt vielä tämä, sitten saa luvan olla. En jaksa kokeilla enää yhtään mitään. Jääkäämme lapsettomiksi, jos ei onnistu.

Lopun te sitten tiedättekin.

Tänään 5 kk

Meidän nauravat tytöt ovat tänään 5 kuukauden ikäisiä.
Ja Kultsi lähtee töihin tulevana keskiviikkona oltuaan isyyslomalla yli kolme kuukautta.