perjantai 5. elokuuta 2011

Huomenna 10 kuukautta

Tässä on muutamia vähän vanhempia ja tuoreempia kuvia hyvin kehittyvistä tytöistä:

Anna ja Bertta ensimmäistä kertaa ulkona ruohikolla alkukesästä. Vielä ei liikuta vaan pysytään tiiviisti yhdessä paikassa.

Lelut ja kaikki muukin kiinnostaa. Ja niitä kaikkia täytyy tietysti maistaa.

Kaukalot vaihtuvat näihin tuoliin pikapuoliin, eli viimeistään silloin, kun täytyy laittaa enemmän vaatetta ylle. Bertta ei kohta mahdu kaukaloonsa.

Syöttötuolissa istutaan jo tukevasti. Laitoin käsipainot tuolien jalkoihin, jos vähentäisi keikkumista (turha toivo!). Tytöille laitoin kuvauksen ajaksi myös jalkoihin painot ihmeteltäväksi :-D

Ensimmäinen kämmenruokailu 11.7

Ensimmäisiä konttailuja heinäkuun lopulla.

..........
Eilen oli sairaalassa kehitysseuranta. Tytöt konttailevat. Istuilevat lattialla ilman tukea, mutta täytyy pitää huoli, etteivät kellahda kumoon. He eivät osaa vielä ottaa vastaan käsillä.
Pienempi Anna menee kauheaa vauhtia, Bertta ottaa hitaammin. Olin aika yllättynyt, että Anna alkoi ensimmäisenä konttaamaan, kun hän on yleensä seurannut kehityksessään Berttaa. Anna myös nousee seisomaan tukea vasten. Saisi kyllä vielä olla maan tasolla turvallisesti!
10 sentin patjakin lattialla aiheuttaa huutoa: Anna konttaa patjalta lattialle, ja voipi olla, että kellahtaa kumoon ja lyö päänsä lattiaan. Ja sitten huudetaan.
Kohta puoliin osaavat istua lattialla. Ei mene kauaa, kun sen hiffaavat.

Bertan ductus on vielä auki, sitä seurataan. Seuraava kontrolli lokakuussa. Ei vielä siis aihetta leikata umpeen. Kuulemma niitä avoimia ductuksia löytyy vanhemmiltakin ihmisiltä, lapsilta ja aikuisilta, ja eivät ole aiheuttaneet ongelmia.

Nyt se maailma on heille avautunut, niin minun pitäisi kasvattaa silmät selkäänkin. Asuntoa siivotaan vauhdilla vauvoille turvalliseksi. Ovia yritetään pitää kiinni, maljakot yms. siirretty yläilmoihin, tv-hifistely-nurkkauksen eteen on rakennettu portti... Sitä mukaan kun löytävät uutta maistelukohdetta, arvioin, pitääkö suojata vai annetaanko mennä suuhun.

Tähän vielä strategiset mitat: Anna 67 cm, 7,8 kiloa; Bertta 69 cm, 9,1 kiloa.
..........

En tiedä, kuka vielä jaksaa lukea tätä blogia, mutta näen, että laskuri kyllä pyörii. Käyn niin harvoin täällä kirjoittelemassa kuulumisia, mutta aina silloin tällöin muistan. Edellisestä päivityksestä olikin jo pari kuukautta vierähtänyt.

2 kommenttia:

Luovuttaja kirjoitti...

Kyllä tätä luetaan, kiitos koskettavasta blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin käyn aina silloin tällöin kurkkimassa, olisiko tullut kuulumisia. <3

-maria