Tänään olimme heti aamusta Naistenklinikalla. Emme saaneet kivaa 3D-kuvaa, mutta muutamia ihan tavallisia ultrakuvia annettiin. Oli toinen lääkäri, joka ei ollut niin innostunut kuvaamaan. Aikaa meni vain puoli tuntia tällä kertaa, ja pääsimme sisään 15 minuutissa. Lapset ovat kasvaneet mukavasti, saman verran näkyy olevan sikiövettä molemmilla, suunnilleen saman kokoisiakin ovat, joten kaikki hyvin sillä saralla.
Kerroin, että kaikki on hyvin. Ainoastaan se, että kun yöllä käyn vessassa kahden pintaan, niin sen jälkeen en saa unta. Eli neuvo oli olla juomatta illalla. Täytyy yrittää mennä janoisena nukkumaan.
Viime yönä jouduimme pitämään makuuhuoneen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi. Aamuyöstä siirryin sohvalle nukkumaan, ja nukuin huonosti. Korvissa oli korvatulpat, silmillä musta riepu, kuten joka yö. Seitsemältä havahduin katsomaan kelloa, ja onneksi katsoin, koska kellon olisi pitänyt soida 6.30. Sain itseni 25 minuutissa pyörän päälle, ehdin käydä suihkussakin ennen sitä. Vieläkin väsyttää.
Kahden viikon päästä uudestaan Naistenklinikalle tsekkaukseen, ja siitä jälleen taas kahden viikon päästä. Ehdimme reissata siinä välissä kesälomallamme.
Ystävältä sain isoja vaatteita, joissa on kasvunvaraa. Hametta ja housua venyvine kuminauhoineen.
Tutut jo huomaavat, että maha on kasvanut. Tuntemattomat eivät vielä näe.
Kyselin lääkäriltä, että mitä teen, kun pyöräretken jälkeen vatsaa särkee. Eli "älä pyöräile", oli kehoitus. Kyselin, että jos ostan sellaisen tukiliivin, niin sitten voisin pyöräillä. Voin sitä toki kokeilla, mutta jos se ei auta, niin sitten täytyy jättää pyöräily väliin. Eilen kävelin 10 kilometriä, ja se ei tuntunut jälkikäteen pahalta. Ehkäpä täytyy alkaa käydä uimahallissa, vaikka en oikein tykkää mennä edestakaisin tylsää uintirataa. Jotain on tehtävä kuitenkin, koska selkä ja niskat ovat aivan jumissa.
Ei kyllä ole enää puhettakaan, että menisin hikijumppaan. Kuntosalilla olisi kiva käydä, mutta en ole saanut aikaiseksi, ja nyt se menee koko heinäkuuksi kiinni. Selkälihaksia tekisin, mutta vatsaa alkaa särkemään. Tylsää!
Nyt tänään on 16+0 viikkoja.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Ohi on...
...ärsyttävä pahoinvointi. En ole pitkään aikaan oksennellut, eikä enää ole sitä ainaista huonoa oloa. Voin oikeastaan aika hyvin, ja olen jaksanut aivan eri tavalla kuin toukokuussa. Tosin, jos olen ollut syömättä, niin sitten tulee huono olo. Joskus syödessä alkaa etomaan, mutta se menee onneksi ohi. Eli sillä saralla olo ok.
Tosin nyt on tullut sellainen vaiva kuin närästys. En aikaisemmin ole kärsinyt siitä, mutta nyt olen joutunut turvautumaan peräti samariiniin. Kun käyn syömässä, katson tarkkaa, mitä otan, esimerkiksi mausteiset, rasvaiset ja raskaat ruoat jätän väliin, otan vain jotain kevyttä: salaattia, riisiä, perunaa... Jopa rakkaat valkosipuli, feta, oliivit ovat pannassa. Ei maistu, ei.
Myös päänsärky on yleistynyt. Nyt on joka lauantai särkenyt päätä aamusta iltaa, että en ole jaksanut tehdä mitään. Panadol auttaa hetkeksi mutta vain hetkeksi.
Maha on kasvanut, kohta sen huomaa ulkopuolisetkin. Tosin sitä voisi luokitella lihomiseksi (paitsi kylkiluuni näkyvät!) tietämättömien tuttujen puolesta, mutta ehkä maha sitten kasvaa niin, että sen tajuaa vauvamahaksi.
--------------
Vakuutusyhtiöstä ei saada vakuutusta lapsille, joka olisi heti lasten synnyttyään voimassa. Miksikö? Koska olen yli 40-vuotias, vaikka munasolu onkin 34-vuotiaalta. Sitten kun lapset ovat kahden kuukauden ikäisiä, saamme heille vakuutuksen. Silloin minun iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
--------------
Kävimme katsomassa lastenvaunuja. Emmaljungan kaksostenvaunut olisivat maksaneet jotain 600 euroa. Me nyt vielä katselemme. Sitten vasta, kun lapset olisivat elinkykyisiä (jos syntyvät liian aikaisin), alamme ostelemaan tarvikkeita. Yritän katsella, jos netistä löytyisi sellaiset käytetyt vaunut, jossa lapset ovat peräkkäin. Nuo leveät vaunut ovat niin leveitä!!! Peräti 80 senttiä.
Tosin nyt on tullut sellainen vaiva kuin närästys. En aikaisemmin ole kärsinyt siitä, mutta nyt olen joutunut turvautumaan peräti samariiniin. Kun käyn syömässä, katson tarkkaa, mitä otan, esimerkiksi mausteiset, rasvaiset ja raskaat ruoat jätän väliin, otan vain jotain kevyttä: salaattia, riisiä, perunaa... Jopa rakkaat valkosipuli, feta, oliivit ovat pannassa. Ei maistu, ei.
Myös päänsärky on yleistynyt. Nyt on joka lauantai särkenyt päätä aamusta iltaa, että en ole jaksanut tehdä mitään. Panadol auttaa hetkeksi mutta vain hetkeksi.
Maha on kasvanut, kohta sen huomaa ulkopuolisetkin. Tosin sitä voisi luokitella lihomiseksi (paitsi kylkiluuni näkyvät!) tietämättömien tuttujen puolesta, mutta ehkä maha sitten kasvaa niin, että sen tajuaa vauvamahaksi.
--------------
Vakuutusyhtiöstä ei saada vakuutusta lapsille, joka olisi heti lasten synnyttyään voimassa. Miksikö? Koska olen yli 40-vuotias, vaikka munasolu onkin 34-vuotiaalta. Sitten kun lapset ovat kahden kuukauden ikäisiä, saamme heille vakuutuksen. Silloin minun iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
--------------
Kävimme katsomassa lastenvaunuja. Emmaljungan kaksostenvaunut olisivat maksaneet jotain 600 euroa. Me nyt vielä katselemme. Sitten vasta, kun lapset olisivat elinkykyisiä (jos syntyvät liian aikaisin), alamme ostelemaan tarvikkeita. Yritän katsella, jos netistä löytyisi sellaiset käytetyt vaunut, jossa lapset ovat peräkkäin. Nuo leveät vaunut ovat niin leveitä!!! Peräti 80 senttiä.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Kauniita lapsia
Eilen menimme Naistenklinikalle hyvissä ajoin ennen klo 14, ja odotimme, ja odotimme. 15.05 kävin ilmoittautumisluukulta kysymässä, että onko meidät jo unohdettu... Ei, lääkäri vain oli myöhässä. 15.15 tuli kätilö kysymään, onko meillä kiire, koska lääkäri on myöhässä. Sanoin vain, että ei meillä mihinkään ole kiire... 15.30 päästiin sitten lopulta sisään, ja oltiin varmaan tunti... Kuulemma yleistä, että viimeiset joutuu odottamaan, kun tämä lääkäri on niin perusteellinen.
Asetuin lavetille ja lääkäri alkoi ultrakuvaamaan.
Kuva ruudulla oli niin suuri, että en ensin tajunnut mitä katsoin. Se oli paaaljon suurempi kuin Väestöliiton ruudulla. Ihan mieletön! Kyllä näki sikiöt selvemmin.
Lääkäri katsoi ja otti kuvia, ja paljon, ja kauan. Ei ollut niskapoimuja, eli ei down-syndroomaa, kaiketi. Kädet ja jalat näkyivät, jopa yhden käden sormetkin päästiin laskemaan (viisi!). Hän totesi, että on kauniita lapsia :-)
Väestöliitossa oli todettu, että olisivat samassa sikiökalvossa, mutta kyllä he omissa kalvoissaan ovat, mutta samassa sikiöpussissa. Tämä nyt on pahin skenario. Jopa se, että olisivat olleet samassa sikiökalvossa, olisi ollut parempi. Tosin keisarileikkaus olisi sitten ollut tarpeen, jotta eivät sotkeudu napanuoriin, ja olisi pistetty raskaus poikki 32 viikolla.
Noh, nyt eivät sotkeudu toistensa napanuoriin, mutta voivat alkaa "ryöstämään" toisiltaan. Eli toinen kasvaa liikaa ja toinen jää miniksi. Jostain kumman syystä tämä "ravinnon ryöstely" tapahtuu useimmin juuri tällaisessa tilanteessa.
Nou hätä, sitten minut laitettaisiin lentokoneella Hampuriin sairaalaan, jossa tapahtuisi laserleikkaus istukkaan, eli verisuonia pistettäisiin poikki. Kaikkee... Onneksi tuo on hyvin, hyvin harvinaista. Tätä raskautta ei nyt sitten tarvitse laittaa poikki viikolla 32 (kalenterissa viikko 42) vaan voivat olla masussa kauemmin.
Sairaslomalle jään todennäköisesti syyskuun lopulla, jo.
Löysään vatsaan ei ollut mitään parannuskeinoa. Kunhan en kuivu, niin löysä vatsa ei haittaa (lapsia). Mua kyllä haittaa! (Tosin tänään on ollut ok, ihmeellistä!)
Neuvolavierailuja jatkan kotipaikkakunnallani. Toivottavasti ei tule raskausajan diabetesta taikka sitten sitä paljon pelättyä raskausmyrkytystä. Kyllä tässä saa pelätä!
Kysäisin lääkäriltä, voinko harrastaa urheilua yms. normaalisti, niin kuulemma voin. Ja eipä kieltänyt lähtemään Pohjois-Saksaan ajelemaan kesälomalla. Pitää vain jaloitella tarpeeksi usein, että ei tule jalkoihin tukoksia. En tiedä vielä tuosta reissusta. Lähteäkö vai eikö lähteä.
Seuraava Naistenklinikalla käynti on neljän viikon päästä, ja sitten sen jälkeen 2-3 viikon välein! Eli suht' usein, kun olen tällainen kävelevä riski. Mutta ei kai ne tsekkais, jos mitään ei olisi tehtävissä.
Katsokaa nyt näitä kauniita vauvoja! Oikein saatiin 3D-kuva.
Asetuin lavetille ja lääkäri alkoi ultrakuvaamaan.
Kuva ruudulla oli niin suuri, että en ensin tajunnut mitä katsoin. Se oli paaaljon suurempi kuin Väestöliiton ruudulla. Ihan mieletön! Kyllä näki sikiöt selvemmin.
Lääkäri katsoi ja otti kuvia, ja paljon, ja kauan. Ei ollut niskapoimuja, eli ei down-syndroomaa, kaiketi. Kädet ja jalat näkyivät, jopa yhden käden sormetkin päästiin laskemaan (viisi!). Hän totesi, että on kauniita lapsia :-)
Väestöliitossa oli todettu, että olisivat samassa sikiökalvossa, mutta kyllä he omissa kalvoissaan ovat, mutta samassa sikiöpussissa. Tämä nyt on pahin skenario. Jopa se, että olisivat olleet samassa sikiökalvossa, olisi ollut parempi. Tosin keisarileikkaus olisi sitten ollut tarpeen, jotta eivät sotkeudu napanuoriin, ja olisi pistetty raskaus poikki 32 viikolla.
Noh, nyt eivät sotkeudu toistensa napanuoriin, mutta voivat alkaa "ryöstämään" toisiltaan. Eli toinen kasvaa liikaa ja toinen jää miniksi. Jostain kumman syystä tämä "ravinnon ryöstely" tapahtuu useimmin juuri tällaisessa tilanteessa.
Nou hätä, sitten minut laitettaisiin lentokoneella Hampuriin sairaalaan, jossa tapahtuisi laserleikkaus istukkaan, eli verisuonia pistettäisiin poikki. Kaikkee... Onneksi tuo on hyvin, hyvin harvinaista. Tätä raskautta ei nyt sitten tarvitse laittaa poikki viikolla 32 (kalenterissa viikko 42) vaan voivat olla masussa kauemmin.
Sairaslomalle jään todennäköisesti syyskuun lopulla, jo.
Löysään vatsaan ei ollut mitään parannuskeinoa. Kunhan en kuivu, niin löysä vatsa ei haittaa (lapsia). Mua kyllä haittaa! (Tosin tänään on ollut ok, ihmeellistä!)
Neuvolavierailuja jatkan kotipaikkakunnallani. Toivottavasti ei tule raskausajan diabetesta taikka sitten sitä paljon pelättyä raskausmyrkytystä. Kyllä tässä saa pelätä!
Kysäisin lääkäriltä, voinko harrastaa urheilua yms. normaalisti, niin kuulemma voin. Ja eipä kieltänyt lähtemään Pohjois-Saksaan ajelemaan kesälomalla. Pitää vain jaloitella tarpeeksi usein, että ei tule jalkoihin tukoksia. En tiedä vielä tuosta reissusta. Lähteäkö vai eikö lähteä.
Seuraava Naistenklinikalla käynti on neljän viikon päästä, ja sitten sen jälkeen 2-3 viikon välein! Eli suht' usein, kun olen tällainen kävelevä riski. Mutta ei kai ne tsekkais, jos mitään ei olisi tehtävissä.
Katsokaa nyt näitä kauniita vauvoja! Oikein saatiin 3D-kuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
